torstai 4. tammikuuta 2018

Talven lumiukot

Riitta Tammihiiri haki sisältä lapsille vaatetusta lumiukkoa varten. Lapset olivat innoissaan lähteneet rakentamaan lumiukkoa.
-Hei kuuraparta, lumiukko valkoinen, mustahampainen, nenä keltainen, teimme porkkanasta sen. Lapset lauloivat ulkona tuttua joululaulua.

-Hei kuuraparta, talvipakkasilla on vielä voimaton, lämpö auringon, siis on aika karkelon. Riitta jatkoi laulua tullessaan ulos.  
-Äiti, hae se hattukin. Riku huusi,
-Ai niin, minä haen. Riitta palasi takaisin sisälle.
-Saat tästä vanhan silinterin päähän paljaaseen. Se on kai hattu taikurin pois täältä muuttaneen. Hän jatkoi hyräilyä. 


Osku pyöritteli omaa palloa lumiukon vartaloksi. 


Riku ja Mari olivat jo saaneet tehtyä isomman lumipallon. 
-Viedään tämä pohjaksi. Riku päätti.
-Osku, tuo sinunkin pallosi tänne. Mari pyysi.


Yhteistuumin he kasasivat lumiukkoa. Lumiukko sai porkkananenän, tikkukädet ja punaisen kaulahuivin.


-Äiti, laita sinä hattu ja silmät. Mari pyysi. 
-Me tehdään vielä toinen lumiukko. Täältä tulee uusi pallo. Osku pyöritti jo uuden pallon.


-Kylläpäs näyttää kivalta lumiukolta. Riku tuumasi. 
-Hei Kuuraparta, nytpä jotain tapahtuu. Täynnä elämää aivan onkin jää- lumiukko naurusuu. Riitta lauloi laulun loppuun. 
-Äiti on ihan oikeassa. Vielä naurusuu niin on valmista. Mari sanoi ja lähti etsimään pieniä kiviä. Riitta lähti sisälle hakemaan kameraa kuvausta varten ja Pasi toi lumikolan takapihalle.


-Ei sitä tiedä josko vaikka kolaavat illan tullen takapihan. Pasi tuumasi pojille.
-Ei varmaan isä niin tapahdu. Riku sanoi.  
Toinenkin lumiukko saatiin kasattua ja Mari laittoi molemmille naurusuut.
-Kyllä nyt kelpaa, meillä on hienot lumiukot. Osku ihasteli.
-Minä alan nyt kolaamaan lunta, luulee isä että ovat lumiukot olleet hommissa. Riku sanoi ja päätti kolata takapihankin lunta kasoihin.


Touhua riitti pitkään ulkona eikä sitä koskaan tiedä mitä lumiukot tekevät kun ilta pimenee eikä pihalle enää näy. Voivat olla vaikka lunta kolaamassa =) 

Mukavaa alkanutta uutta vuotta 2018 kaikille lukijoille! 



maanantai 1. tammikuuta 2018

Hyvää uutta vuotta!

Pasi Tammihiiri oli työn touhussa. Yön aikana oli satanut reippaasti lunta ja hän oli hakenut varastosta lumikolan. Lumi oli suoja lunta joten raskaita lumikasoja saisi kolata pihassa.


Eilen illalla oli ammuttu raketteja ja siirrytty taas uuteen vuoteen. Sylviankylässä oli pormestari pitänyt uuden vuoden tervehdyksen kyläläisille  ja nyt oli kaikilla yleinen vapaapäivä.


-Kyllä tässä tekemistä riittää täksi aamuksi. Pasi huokasi työntäessään taas yhtä kolallista lunta pihasta sivuun.


Hän halusi että pihassa pääsisi hyvin autolla kääntymään. 
-Kyllä varmasti lapset ovat taas ihan haltioissaan kun pääsevät leikkimään lumeen. Onhan tätä lunta jo odoteltu pidemmän aikaa. Hän tuumasi ja pikku hiljaa piha alkoi näyttää siistimmältä.


Pasi sai etupihan kolattua mutta takapiha saisi jäädä lumiseksi. 
-Kyllä lapset pian lumet tallaavat matalaksi kun tulevat ulos leikkimään. Hän totesi.
-Pasi. Mummi ja Sepi tulevat hakemaan Einin kelkkailemaan. Hän on vähän nuhainen mutta se ei varmasti haittaa. Riitta tuli Einin kanssa ulos. 


-Eivät he varmasti kauaa aikaa ole. Pasi sanoi.
-Minä lupasin isompien kanssa tehdä lumiukon ulkona. Riitta sanoi ja samassa Marja-Leena kelkkaili Sepin kanssa pihaan.
-Lähdetäänkös sitten Eini kelkkailemaan. Marja-Leena kysyi. 
-Einillä on pientä nuhaa mutta ei ole ollut kuumetta eikä mitään muutakaan. Riitta kertoi.
-Eiköhän me pieni kelkkaretki pärjätä vaikka nenä vuotaisikin. Pääset Eini kelkan kyytiin. Marja-Leena sanoi. 
-Hei, hei Eini. Nähdään pian. Pasi ja Marja-Leena jäivät heiluttamaan pihaan Einille.


Sepi, Marja-Leena ja Eini kiersivät Sylviankadulla pienen lenkin kelkalla. Teitä ei vielä oltu hiekoitettu niin kelkalla pääsi mainiosti liikkeelle. 
-Voi Eini, odotas mummi pyyhii sinun nenäsi. Marja-Leena huomasi vuotavan nenän.


Marja-Leena pyyhi nenän ja Einin tuli heti parempi olo.


-No niin, haluatko vähän päästä kävelemään lumeen? Sepi kysyi ja auttoi Einin kelkan kyydistä alas.
-Kyllä nämä pikkuiset kasvavat niin nopeasti. Marja-Leena huokasi. 
-Niinhän ne kasvavat. Sepi totesi. 


-Tulipas hieno ilma vuoden ensimmäiselle päivälle. Marja-Leena sanoi.
-Kyllä, toivottavasti nyt pysyy lumi kauan maassa kun on niin pitkään ollut lauhaa. Sepi sanoi.
-Jatketaanko sitten Eini matkaa? Marja-Leena kysyi ja auttoi Einin takaisin kelkkaan. He jatkoivat vielä kelkkailua mitä upeammassa lumisessa säässä. 

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018 KAIKILLE LUKIJOILLE! 

( Kiitos Mirka Salonen kelkasta, lumikolaa omaa askartelua ) 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Joulupukki matkaan jo käy

-Onko sinulla nyt varmasti kaikki mukana? Joulumuori huolehti.
-Minulla on lämmin viltti jaloille, kahvia ja eväitä riittää. Joulupukki vastasi.


Reki oli lastattu täyteen lahjasäkkejä. Joulupukin oli aika lähteä viemään joululahjoja kaikille lapsille.
-Muista nyt pitää viltti jalkojen päällä, ettet sitten vain vilustu. Joulumuori vielä muistutti.
-Sinä pidät minusta niin hyvää huolta joka vuosi muoriseni. Joulupukki hymyili. Hän oli jo monen monta vuotta vienyt lahjoja lapsille ja jokaisena vuotena muori oli häntä aina saattamassa matkalle.


-Tuisku vielä tuo Petteri punakuonon porokulkueeseen. Hän totesi muorille. Muut porot olivat jo valmiina lähtemään.
-Muista Petteri että johdat taas joukkoja samaan tahtiin kuin joka vuosi. Tallitonttu Tuisku jutteli Petterille. Petteri kuopsutti maata myöntävästi.


-Oletteko valmiina Myötätuuli, Kipinä, Veitikka ja Loikkajalka? Tuisku kysyi muilta poroilta kiinnitäen Petteriä kulkueeseen.


-Taitaa olla minun joukkoni valmiina lähtöön. Joulupukki tuumasi muorille.
-Joulupukki, joulupukki. Täällä olisi vielä yksi lelusäkki. Lelumestari tonttu kiiruhti paikalle.


-Miten se nyt sinne lelupajalle saattoi jäädä? Joulumuori ihmetteli.
-Kuules muori.. Minulla taitaa olla täällä reessä vähän ylimääräistä mukana. Joulupukki tuumasi.
-Kuinkas niin? Joulumuori ihmetteli.
-Tulehan pikkuinen tonttu sieltä esiin. Joulupukki totesi.


Pyry-Petteri tuli reestä joulusäkkien takaa esille.
-Pyry-Petteri, mitä sinä siellä teet? Joulumuori ihmetteli.
-No kun, no kun.. Pyry-Petteri aloitti.
-Kerrohan poika ihan alusta asti kaikki. Joulupukki pyysi.
- Minä pistin joulusäkin lelupajalla piiloon että voisin tulla itse säkin tilalle ja sinun matkaasi viemään lahjoja lapsille. Minä kirjoitin sinulle kirjeenkin mutta sinä et sitä huomannut. Minä vain halusin löytää oman tonttutehtäväni kun kaikki muut ovat ihan oikeita tonttuja. Pyry-Petteri kertoi surkeana.
-Voi sinua mutta sinähän olet oikea tonttu. Joulumuori lohdutti.
-Minä en tiedä mikä on minun tonttutehtäväni. Pyry-Petteri parahti.
-Pyry-Petteri, minä luin sinun kirjeesi ja minä tiesin että sinä kiipeät tänään rekeen. Siksi minulla on täällä reessä ollut koko ajan sinun joululahjasi. Joulupukki sanoi ja ojensi lahjan Pyry-Petterille.


-Minulleko joululahja? Pyry-Petteri kysyi hämmästyneenä.
-Kyllä, sinulle. Joulupukki sanoi ja ojensi lahjapaketin.
-Tulehan nyt sieltä poika että Joulupukki pääsee lähtemään matkaan. Lelumestari hoputti. Pyry-Petteri kiipesi reestä pois Joulumuorin, Tuiskun ja Lelumestarin seuraan.


Joulupukki istuutui rekeen ja heilautti ohjaksia.
-Kipinä, Loikkajalka, Veitikka ja Myötätuuli valmiina. Petteri Punakuono, nyt lähdetään. Hän huudahti ja porojoukko lähti liikkeelle.


Reen lähtiessä liikkeelle Petteri Punakuonon nenän pää alkoi loistaa ja se tulisi valaisemaan koko heidän matkansa.
-Hyvää matkaa Joulupukki. Pyry-Petteri heilutti joulupukille ja niin joulupukki lähti viemään lahjoja kaikille maan lapsille porokulkueen kanssa.


-Pyry-Petteri, sopiiko että seuraavalla kerralla jätät lahjasäkit paikoilleen. Lelumestari sanoi.
-Anteeksi Lelumestari, en keksinyt mitään muuta. Pyry-Petteri pyysi anteeksi.
-Avaahan nyt lahjasi. Joulumuori sanoi.


-Ai niin. Pyry-Petteri sanoi ja alkoi avaamaan joululahjaa.
-Ei voi olla totta, ei voi olla totta. Pyry-Petteri hihkaisi innoissaan.


-Ihan oikea tonttupuku, minusta tulee ihan oikea tonttu. Hän huudahti innoissaan ja hyppi tasajalkaa.
-Menehän nyt laittamaan tonttupukusi päälle. Joulumuori kehoitti ja Pyry-Petteri kiiruhti sisälle vaihtamaan vaatteet.
-Joulumuori, sinäkin tiesit tästä? Lelumestari kysyi.
-Tietenkin. Voi sitä Pyry-Petteriä kun hän oli niin suruissaan. Joulumuori huokasi.
-Mitä Pyry-Petteri tarkoitti tonttutehtävällään? Tuisku kysyi.
-Eikö hän tiennyt tonttutehtäväänsä? Lelumestari kysyi.
-Niin hänestä tuntui vaikka tonttutehtävä on ollut koko ajan hänen edessään. Joulumuori hymyili.
-Mikä on Pyry-Petterin tonttutehtävä? Tuisku kysyi sillä hän oli muutaman kerran nähnyt Pyry-Petterin etsimässä tonttutehtäväänsä.
-Sitä teidän pitää kysyä Pyry-Petteriltä itseltään. Joulumuori hymyili ja lähti sisälle tekemään ruokavalmisteluja. Tämän päivän jälkeen alkaisi myös heillä tontuilla joulun viettäminen.

Pyry-Petteri puki tonttuasun yllensä ja katsoi vaatetustaan.
-Ei voi olla totta, ei voi olla totta. Hän hihkaisi.
-Minä tiedän, minä tiedän. Minä tiedän mikä on minun tonttutehtäväni. Hän kiljui innoissaan.
-Minä olen Joulupukin apulainen, tonttu salainen. Joulupukin tärkein alainen. Pyry-Petteri oli aivan innoissaan. Hän muisti että hänellä oli nyt vasta alkamassa tonttutehtävien opiskeleminen. Pikkuisista tontuista tulisi aikanaan oppi-ikäisiä tonttuopiskelijoita, sitten tehtävätonttuja ja aikoinaan ylitonttuja ja vielä hän saisi olla joskus senioritonttukin.


Pyry-Petterin matka Sylviatunturilla on vasta alkamassa  ja vielä olisi paljon edessä  tonttu tehtäviä. Millaisiin seikkailuihin Pyry-Petteri ensi vuonna pääsee, se selviää ensi joulukuussa sillä onhan Sylviatunturilla monen monta tonttua. Oletko päässyt jo tutustumaan heihin kaikkiin ja suuren suureen joulutaloon? Siellä häärää monta punanuttuista tonttua ja heistä tulet vielä kuulemaan lisää =)

                                         Oikein hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta 2018! 


                                ( Tässä muutama tonttu Joulupukin ja Joulumuorin seurassa) 

Uuden vuoden tervehdys blogin esittely sivuilla: https://sylviankatuasukkaat.blogspot.fi/2017/12/vuosi-2017-kiitos-blogin-lukijoille.html

lauantai 30. joulukuuta 2017

Metsän eläinten ruokinta

-Varo, nyt kaatuu kelkasta omenat. Pyry-Petteri huudahti. Hän oli Lahjamarian kanssa päässyt auttamaan metsätonttua eläinten ruokinnassa.


-Kerätään nämä äkkiä ylös. Lahjamaria sanoi. Hänkin halusi olla metsätontun apuna.
-Joulumuori pudistelisi päätään jos kuulisi että me ollaan täällä omenat tiputeltu pitkin metsä polkuja. Pyry-Petteri sanoi ja otti koriinsa omenoita.


-Ei onneksi ole enää pitkä matka. Lahjamaria totesi ja he pääsivät vihdoin omenoiden kanssa eläinten ruokintapaikalle.
-Täällä olisi omenoita. Pyry-Petteri sanoi.
-Kiitos, kaatakaa omenat sinne puulaatikkoon. Tallitonttu Tuisku neuvoi.


-Oletko sinäkin täällä auttamassa? Pyry-Petteri kysyi Tuiskulta. Tuisku laittoi metsäkauriille syötävää.
-Kyllä, pitää sitä metsäneläimillekin saada joulu. Tuisku vastasi.


Metsätonttu Havu oli Sulon koiransa kanssa pistämässä heinäpaaleja ruokinta-alueelle.


-Havu, saanko minä auttaa laittamaan linnuille siemeniä? Pyry-Petteri kysyi.
-Tottakai, siemenet ovat siinä sangossa. Voit laittaa niitä molemmille linnunpöntöille. Havu opasti. Pyry-Petteri otti siemen sangon ja ripottele siemeniä linnuille.


-Sinulla on olkilyhteetkin täällä. Pyry-Petteri huomasi.
-Jokaiselle jotakin. Havu sanoi.
-Tänä vuonna en ole vielä nähnyt pieniä metsäkaneja täällä. Yleensä nekin tulevat tänne syömään. Hän jatkoi.
-Kyllä ne varmasti vielä tulevat. Täällä on jo kuitenkin punatulkkuja ja talitiaisia. Pyry-Petteri vilkaisi toista linnunpönttöä.


-No niin, tuolla näkyy jo metsäkauriita. Ne ovat tulossa syömään. Tuisku sanoi.
-Kyllä ne tietävät koska ruokaa tuodaan tänne. Hän jatkoi.


-Siellä on äiti,isä ja poikaset. Lahjamaria ihasteli.
-Ovat kyllä hienoja eläimiä. Pyry-Petteri sanoi.
-Mennäänkö me takaisin kotiin? Lahjamaria kysyi.
-Mennään vaan. Pyry-Petteri vastasi ja huokaisi mielessään. Tämäkään ei tuntunut hänen tonttutehtävältään vaikka muita tonttuja oli kyllä varsin mukava auttaa askareissa.



-Hyvää joulua kaikki eläimet. Lahjamaria toivotti kaikille metsäneläimille.
-Hyvää joulua linnut, puput, oravat, kauriit, porot ja kaikki muut metsäneläimet. Pyry-Petteri toivotti.
-Kiitos avusta pikkuiset. Havu ja Tuisku kiittelivät. He jäivät vielä ruokintapaikalle katsomaan että ruokaa oli taas tuotu tarpeeksi muutamaksi päiväksi. Olihan tärkeää että metsäneläimetkin saivat ruokaa kun oli kovat pakkaset ja kaikki lumen peitossa.





tiistai 26. joulukuuta 2017

Kirje joulupukille

-Kirjoita siihen mitä sinä toivot joululahjaksi. Ehkä Joulupukki toteuttaa sen. Sinisointu neuvoi.
-Voinkohan kirjoittaa tähän että haluan joululahjaksi tietää tonttutehtäväni? Pyry-Petteri mietti.
-Kirjoita ihan mitä haluat. Joulupukki lukee kaikki kirjeet. Sinisointu vastasi.
-Hyvä on, minä kirjoitan tähän. Pyry-Petteri tarttui kynään ja kirjoitti Joulupukille kirjeen.
-Nyt lähdetään viemään se kirjesäkkiin. Minä hämään postitonttuja ja sinä sujautat kirjeen säkkiin. Sinisointu sanoi ja he lähtivät ulos.


-Sinisointu, voikohan näin oikeasti tehdä? Voimmeko mekin kirjoittaa joulupukille kirjettä? Pyry-Petteri oli huolissaan.
-Ei me mitään ainakaan hävitä. Sinisointu tuumasi.
-Mutta jos Joulupukki ajattelee että tämä kirje on Sylviankylästä tai Laineenkylästä.. Pyry-Petteri jatkoi.
-Nyt Pyry-Petteri tai ei koskaan. Postitontut ovat tulossa. Ala mennä, minä hämään heitä. Sinisointu juoksi postitonttujen luokse.
-Suvi Salama ja kirjepäällikkö Kalle. Tuletteko illalla laulamaan joululauluja? Sinisointu kysyi.


Pyry-Petteri koetti hiipiä hiljaa postisäkeille. Hän halusi Joulupukin saavan postia.
-Nyt taitaa olla aika kiirettä, postia on tullut niin paljon. Suvi Salama mietti.
-Sovitaan niin että tulemme laulamaan jos ehdimme. Kalle ehdotti.
Pyry-Petteri kiipesi kelkan kyytiin ja sujautti kirjeen postisäkkiin.


-Niin, minä unohdin että teillä on kaikki joulupostin lajittelu kiireimmillään. Suvisointu jatkoi juttelua toivoen että Pyry-Petteri olisi nopea.
-Miten sinä sen nyt olet unohtanut Sinisointu? Kalle kysyi.
-Ei sitä kaikkea muista näin joulun aikaan. Olen suunnitellut niin pitkään yhteistä lauluiltaa ja toivoisin että kaikki pääsivät laulamaan. Sinisointu selitti.
-Me koetamme päästä tulemaan. Suvi Salama sanoi.
-Pyry-Petteri, missä sinä olet luuhannut? Sinisointu huomasi Pyry-Petterin tulevan kelkkojen sivulta.


-Ööö... Minä vain olin kävelyllä. Pyry-Petteri vastasi.
-Voi teitä pikkuisia, teillä on vielä aikaa olla kävelyllä. Odottakaas kun pääsette tonttutehtävien pariin niin vilskettä riittää. Suvi Salama sanoi,
-Mennään Pyry-Petteri järjestämään olohuoneeseen istumapaikkoja iltaa varten. Sinisointu sanoi ja vetäisi Pyry-Petteriä hihasta sivummalle.
-Saitko kirjeen laitettua? hän kuiskasi.
-Sain. Nyt vain toivotaan että Joulupukki lukee sen ja tietäisi että sen on nimenomaan minulta. Pyry-Petteri vastasi.
-Kerta se on sitten ensimmäinenkin kun Joulupukki saa kirjeen tontulta. Sinisointu tuumasi ja ystävykset lähtivät takaisin sisälle. Postitontut jatkoivat matkaansa joulutalon postille kirjeiden lajitteluun.



torstai 14. joulukuuta 2017

Tontut puutöissä

Saunatonttu Savunen oli pihalla hakkaamassa puita pinoon liiteriin. Yllättävän paljon puita kului tulisijojen lämmityksissä ja Savusella oli vielä edessä illalla saunan lämmitys.


Pihatonttu Kuura ja hänen apulaisensa ulkotonttu Konstikas olivat myös saapuneet puusavottoon mukaan.
-Minä tuon täältä näitä puita lisää niin saatte hakata halkoja. Konstikas tuumasi liiterin seinustalta.


-Tarvitsetteko vielä apureita? Metsätonttu Havu tuli Sulo koiransa kanssa paikalle kun puutyöt olivat jo pitkällä.


-Kyllä me nämä tästä saadaan. Kuura ja Konstikas vievät takkoihin lisää puita ja minä täällä näitä puita pistän halki poikki pinoon. Savunen totesi.
-Pidä sinä nyt vapaata, eikös sinunkin pian sinne metsän siimekseen taas pidä lähteä eläimiä ruokkimaan. Kuura kysyi.
-Kyllä minä siellä joka päivä käyn. Havu vastasi.
-Tarvitaanko apuja? Kotitonttu Tahvo saapui kelkan kanssa hakemaan puita keittiölle. Hän oli ottanut Pyry-Petterin ja Sinisoinnun matkaan mukaan.


-Ompas täällä tänään ruuhkaksi asti auttajia. Välillä täällä ei näy kettään missään. Savunen hymähti.Tonttujoukko keräili puita puukoreihin joulutaloon vietäväksi.


-Pyry-Petteri, mitä jos sinun tonttutehtäväsi on tälläinen työ? Sinisointu ehdotti. Hän oli auttamassa Pyry-Petteriä löytämään Pyry-Petterin tontun tehtävän.
-Hmm.. Tämä on aika sotkuista puuhaa. Pyry-Petteri mietti ja pisti puita pinoon.
-Se on kyllä totta, ei tämä ole minunkaan juttuni. Sinisointu sanoi.
-Mikä on sinun juttusi? Pyry-Petteri kysyi.
-Minä rakastan musiikkia, mikä onkaan kauneimpaa kuin kuunnella joululauluja ja laulaa niitä. Sinisointu vastasi ja alkoi hyräillä joululauluja.


-Olisipa se minullakin noin helppoa. Pyry-Petteri huokaisi.
-Havu, voimmeko me tulla joku päivä katsomaan sinun työtäsi? Sinisointu kysyi metsätontulta.
-Sinisointu, mitä sinä nyt..? Pyry-Petteri ihmetteli.
-Et sinä löydä tonttutehtävääsi jos et sitä etsi. Minä vain autan sinua. Sinisointu totesi.
-Tulkaa vain, sovitaan joku päivä milloin tulette apukäsikseni. Havu sanoi lopetettuaan juttelemisen Kuuran kanssa.


-Tahvo, voimmeko me hetken leikkiä piilosta? Vai onko sinulla kiire? Konstikas kävi kysymässä.
-Eipä kai tässä niin kiire ole ettekö te piilosta ehtisi leikkiä. Hän vastasi.


-Kuka laskee? En minä ainakaan. Pyry-Petteri ja Sinisointu olivat heti mukana piiloleikissä.
-Minä lasken. Pyry-Petteri antoi periksi ja alkoi laskea kymmeneen.


-... yhdeksän, kymmenen. Täältä tullaan. Hän sai laskettua ja lähti etsimään muita pikkuisia.
-Jos minut löytää ekana, en varmasti jää laskemaan. Sinisointu puhisi puupinojen takana.


Konstikas oli liiterin toisella puolella piilossa.



-Konstikas, sinut on nähty. Sinulla on niin isot korvat ettet saa niitä mihinkään piiloon. Pyry-Petteri löysi Konstikkaan ensimmäisenä.


-Eipä tietenkään. Haetaan Sinisointu vielä jostain. Kurkkaa sinä liiteriin niin minä kierrän talon toiselle puolelle. Pyry-Petteri sanoi ja jatkoi ystävänsä etsimistä.


-Sinisointu, täällähän sinä olet. Pojat löysivät hänet liiterin toiselta puolelta.
-Mälsää, ei täällä paljon piiloja ole. Sinisointu harmistui.
-Tämä oli kivaa vaihtelua pihahommiin. Konstikas sanoi.
-Ai niin, sinä olet pihatontun apuri. Pyry-Petteri muisti.
-Ensi vuonna pääsen koulun penkille opiskelemaan kun sieltä valmistuu tänä jouluna muutama oppilas Konstikas kertoi.
-Me voidaan käydä koulullakin, siellä varmasti opettajalla on paljon tietoa tonttutehtävistä. Sinisointu innostui.
-Mistä tonttutehtävistä? Konstikas uteli.
-Ei mistään. Pyry-Petteri vastasi. Häntä alkoi harmittaa että muut tiesivät tehtävänsä mutta hän ei tiennyt yhtään mitä tekisi Sylviatunturilla.


-Aletaanpas sitten lähteä. Tahvo tuumasi kelkka täynnä puita.
-Nyt meidän pitää lähteä. Nähdään taas Konstikas. Pyry-Petteri sanoi.
-Nähdään. Konstikas sanoi ja hän lähti auttamaan Kuuraa puiden laitossa ja niiden viemisessä joulutalolle.


Saunatonttu Savunen huomasi hetken kuluttua että jokainen tonttu oli hävinnyt liiteriltä.


-Tälläistä tämä on, tonttuja tulee ja menee. Hän huokaili.
-Ei muuta kuin lisää puita vielä haloiksi että saadaaan sauna lämpiämään. Hän sanoi ja alkoi laittaa klapeja puupinoon liiterin seinustalle.



Mukavia talvipäiviä kaikille!

( Kiitos Mirka.S. potkukelkasta joka tehty Sylvanian families eläimille sopivan kokoiseksi. Kiitos iso Ella kuvausavusta jälleen ja  Sulokoiran nimenannosta )