maanantai 17. huhtikuuta 2017

Viherkodissa remontit täydessä vauhdissa

Eeva-Liisa ja Tuomo Pilkkupupunen olivat Sylviankylän palvelutalossa asunnollaan. Heidän tyttärenpoikansa Jukka Suklaapupu oli tuonut Viherkodille tapettikirjoja, joista he voisivat valita haluamansa tapetit huoneistoon.
- Jukka, ole nyt varovainen. Eeva-Liisa touhotti. Jukka oli kiivennyt jakkaralle repimään vanhoja tapetteja.
-Olen kyllä. Tämä tapetti on vain niin tiukasti tässä seinässä kiinni. En tiedä millä liimalla tämä on oikein tähän seinään liimattu. Jukka koetti repiä tapettia seinästä.


-Pitäisikö Reinolle soittaa? Josko hänkin ehtisi tapetin irroitus talkoisiin. Tuomo ehdotti.
-Isä ei varmaan ehdi nyt. Hän oli menossa äidin kanssa jonnekin juhliin. Jukka tiesi kertoa.
-Pitäisikö tämä siirtää toiselle päivälle että Reino olisi mukana. Eeva-Liisa mietti.
-Onko teillä kuinka kiire remontin kanssa? Meillä toki saatte asua niin kauan kuin remontti vie aikaa jos lasten melu ei teitä häiritse. Jukka sanoi. Jukalla oli vaimonsa kanssa 5 lasta ja nyt remontin ajan isoisovanhemmat olivat heillä majoituksessa.
-Kyllä meillä on aikaa. Tuomo sanoi.
Kop, kop. Oveen kuului koputus.
-Kukas se nyt tänne tietää tulla? Eeva-Liisa ihmetteli.
-Päivää taloon. Me olemme tuolla tyhjässä vinttihuoneessa tekemässä pintaremonttia ja Johannes Talvivalkea kertoi että teilläkin on täällä remontti alkamassa. Simo Hunajakettunen esitteli.
-Juu, työn alla. Jukka kertoi.
-Itsekkö teette? Pertti Ruskeakarhu kysyi. Hän oli toinen pintaremontin tekijöistä.
-Se olisi tarkoitus mutta tuo tapetti on kyllä niin tiukassa seinässä kiinni. Jukka kertoi.


-Sopiiko jos vilkaisen? Pertti kysyi.
-Vilkaise vain. Jukka sanoi. Pertti meni katsomaan lähempää tapettia.
-Teidän kannattaa käydä rautakaupasta hakemassa tapetinpoistoainetta. Sitä levitetään tapetin päälle, annetaan vaikuttaa ja tapetti alkaa kupruilla ja on helpommin irroitettavissa. Muutoin saat repiä tapettia suikale kerrallaan seinästä irti. Pertti kertoi.
-Kiitos, pitää hakea sitä sitten. Jukka kiitti.
-Juu, me ollaan näitä maalaus ja tapetti töitä tehty jo muutama vuosikymmen. Vai mitä Simo? Pertti sanoi.
-Kyllä ja jos tarvitsette apua niin meidän puoleen voi kääntyä. Ollaan nyt muutamia päiviä täällä ainakin hommissa. Simo sanoi.
-Hyvä tietää. Jukka sanoi.Pertti ja Simo lähtivät vinttihuoneistoon jatkamaan töitään.
-Kuules Jukka, mitä jos pyytäisimme nämä miehet tekemään tämän remontin? Tuomo ehdotti.
-Heiltä ainakin työ etenee nopeammin mitä meillä. Jukka sanoi.
-Sinäkin saisit enemmän aikaa kotona olemiseen kuin täällä sitten töiden jälkeen olisit remonttia tekemässä. Eeva-Liisa sanoi.


-Ja kun lattiakin pitää uusia. Tuomo mietti työn määrää.
-Sopiihan se. Jukka sanoi. Eeva-Liisa ja Tuomo päättivät kysyä remonttimiehiltä heidän tapettivalikoimansa ennen lopullista päätöstä.

Vinttiasunnolla oli työt taas täydessä vauhdissa.
-Mahtaakohan Herra Karjula tulla katsomaan tätä asuntoa? Simo mietti ja otti luotilangan työpöydältä. Hän merkitsi kohdan että leikattu tapettivuota menisi suoraan.


-Uskoisin. Tässä se menisi tämän asunnon tapetoinnin jälkeen hänenkin asuntonsa remontti. Pertti tuumasi ja alkoi levittää tapettiliisteriä tapettiin.


-Nämä tapetit on onneksi helppo laittaa paikoilleen, Reunat vain toisiinsa kiinni. Simo oli tyytyväinen heidän työnsä jälkeen. Asunto oli lähes saatu tapetoitua, vain yksi seinäpinta oli vailla tapettia.
-Kuviollinen tapetti olisi haasteellisempaa laittaa koska kuviot pitää laittaa kodilleen. Pertti sai liisterin levitettyä kauttaaltaan tapettiin.


Yhdessä he asettivat tapetin paikoilleen ja Simo tarkisti ettei tapettiin jäänyt ilmakuplia eikä ryppyjä.
-Täällä olisi vielä näitä tapettirullia lisää. Viherkodin omistaja Johannes Talvivalkea toi laatikon vintille.
-Täällähän ollaan jo melkein valmiita. Hän jatkoi.


-Muutama tapetinpala vielä ja lattialista tälle seinustalle niin asunto olisi valmis. Simo sanoi.
-Tästä tuli kyllä hienon näköinen. Johannes ihasteli.
Pertti otti uuden tapettirullan ottaakseen siitä sopivan palan seinälle. Mittanauha odotti valmiina työpöydällä.


Johannes jäi auttamaan miehiä tapetoinnissa ja pian viimeinen seinäkin oli tapetoitu.
-Valmista. Vielä lista ja työjälkien siivoukset. Simo totesi.


-Hyvä, minä käyn sanomassa Herra Karjulalle että tulee katsomaan asuntoa nyt kun tapetti on laitettu. Johannes sanoi ja lähti hakemaan Karjulaa. Herra Karjula tuli ylös katsomaan miltä remontoitu asunto näytti.
-Ompas täällä valoisaa. Karjula ihasteli.
-Me voisimme tapetoida sinunkin asunnon jos haluat. Johannes lupasi tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa. Tälläinen tapetointi sujuu nopeasti jos lattiaa ei tarvitse samalla purkaa ja laittaa uutta lattiaa. Simo kertoi.


-Jos siitä ei ole teille liikaa vaivaa. Karjula sanoi.
-Ei tietenkään ole. Perttikin osallistui keskusteluun.
-Josko minä sitten menisin kysymään Johannekselta laatikoita ja alkaisin pikku hiljaa pakkaamaan tavaroita. Karjula sanoi.
-Hienoa. Johannes ja Henriikka varmasti auttavat kaikessa. Simo sanoi ja Karjula lähti etsimään Johannesta.
Simo ja Pertti jäivät siivoamaan vinttihuoneiston asuntoa työn jäljistä. Työvälineet pitäisi siirtää toiseen asuntoon, suojamateriaalit poistaa lattiasta ja vielä puhdistaa lattia mahdollisesta irtoliasta ja kiinnittää viimeinen lista paikoilleen. Onneksi ei tarvinnut kaikkea siirtää autoon vaan työt jatkuisi vielä Viherkodissa jonkin aikaa.


Myöhemmin selvinee kuka on Viherkodin uusi asukas vinttiasunnolla =)



Kiitos Minnan minit mittanauhasta, Kiitos Kirsi.H, tapettikirjoista, Kiitos Niina.S, tapettiliisteri purkkien tulostuksesta, Kiitos Petra.V. muutamista minitarvikkeita tuoleilla. Vinttiasunnossa on Christian.L. tekemä pöytä ja kaksi tuolia. Tapetti on Lidlistä ostettua dc-fix muovia joka on tarrapintansa ansiosta erittäin helppoa kiinnittää seinään.  


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Palmusunnuntai

-Lapset, käydään keräämässä pajunoksia. Huomenna on palmusunnuntai. Penni Kastanja muistutti lapsiaan.
-Me tiedetään äiti. Koulussa kerrottiin virpomisesta. Renne vastasi.
-Mitä siitä kerrottiin? Penni kysyi.
-Niin että lapset käy virpomassa koristetuilla oksilla naapureille. Siinä toivotetaan onnea ja menestystä. Annetaan pajunoksa ja saadaan palkka. Renne kertoi.
-Ja lapset pukeutuu noidiksi. Moona sanoi.
-Löytyykö meiltä äiti noitavaatteita? Renne kysyi.
-Eiköhän me jotain keksitä. Penni vastasi ja perhe lähti hakemaan pajunkissaoksia pellon reunalta.


-Äiti. täällä on paljon oksia. Renne huomasi ja nappasi itselleen oksan.


-Odota Renne, minäkin otan sieltä oksia. Moona sanoi.


-Riittäisikö nämä? Damian Kastanja, perheen isä kysyi Penniltä.
-Eiköhän. Penni totesi.
-Lähdetäänkö mekin huomenna virpomaan? Damian ehdotti.
-Jospa nyt lapset vain lähtevät virpomaan, me varmasti saamme sitten maistiaiset lasten saaliista. Penni vastasi.


-Nyt sitten koristelemaan oksat, niin pääsette huomenna virpomaan. Penni sanoi lapsille.
-Joo, mennään. Etsi sinä äiti ne noitavaatteet. Renne sanoi ja perhe lähti kotiin koristelemaan pajunkissaoksia.


Palmusunnuntai koitti tuulisena ja harmaana päivänä. Se ei kuitenkaan virpojia haitannut lainkaan. Renne ja Moona keräsivät koriin koristelemansa pääsiäisoksat ja lähtivät kiertämään naapureille.


-Miten se värssy nyt menikään? Renne tuskaili.
-Kyllä sinä sen muistat. Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Sulle vitsa, mulle palkka. Moona muistutti.
Matkalla heitä tuli vastaan Lapukka perheen lapset.
-Me ollaan käyty jo monessa paikassa. Hiireläisiltä saatiin iso karkkipussi, siellä kannattaa käydä. Toni Lapukka kertoi.
-Meiltä on jo kaikki virpomisoksat loppu. Iida jatkoi.
-Mennäänkö vielä virpomaan? Tiina kysyi.
-Ei mennä, lähdetään kotiin seuraavaksi, Iida sanoi pikkusiskolleen. Tiina oli ensimmäistä kertaa virpomassa isompien mukana.


-Niin, katsokaa millainen saalis meillä on. Toni näytti koriaan.


-Ihan hirveesti karkkeja. Renne huokasi.
-Mennään jo virpomaan. Moonakin halusi saada korin täyteen herkkuja oksien sijaan.
Ennen kuin he pääsivät Hiireläisten ovelle heitä vastaan tuli toinen pääsiäisasuihin pukeutunut noitajoukko.
-Aleksanteri, oletteko käyneet monessa paikassa? Renne kysyi luokkakaveriltaan.
-Ollaan, on meillä vielä muutama oksa jäljellä. Aleksanteri vastasi,
-Aleksanteri, älä vielä syö niitä herkkuja. Annariikka komensi veljeään.
-Kyllä mä voin yhden suklaamunan syödä matkalla. Aleksanteri sanoi ja alkoi kuoria suklaamunaa.


-Jaetaan herkut vasta kotona. Annariikka sanoi.
Sisu Isokauris oli saanut ylleen kananasun ja hän koetti muistaa virpomislorua.
-Viivon, vaavon, uudeks vuoeks, sulle palkka, mulle vitsa. Hän yritti muistaa lorua ja heilutti virpomisoksaa.


-Se meni hienosti Sisu. Annariikka kehui pikkuveljeään. Eihän pieniltä voinut odottaa että he muistaisivat lorut alusta loppuun, niin äiti oli sanonut kun Sisu oli kotonakin lorua harjoitellut.
-Sinulla on Sisu hieno asu. Moona kehui.
-Kiitti. Sisu sanoi.
-Mennään jo Moona. Minäkin haluan saada herkkuja. Renne sanoi ja niin sisarukset lähtivät jatkamaan virpomista Sylviankadun asukkaille.


            OIKEIN HYVÄÄ PALMUSUNNUNTAITA 2017 KAIKILLE !!!!!!




Kiitos Jatta T. pääsiäisherkuista ja kiitos Teija V, hartiahuiveista.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevät saapumassa Sylviankadulle =)

Jääpingviini perhe oli lähtenyt ulos viettämään keväistä päivää. Halla oli ottanut mukaansa perheen koiran Aksun.
-Aksu, Aksu, ei saa vetää. Halla sanoi.


-Aksu haistelee kevään tuoksuja. Täällä on varmaan muutkin ulkoiluttaneet koiria. Myrsky, Hallan isoveli sanoi.
-Ihan varmasti. Halla sanoi ja Aksu vaihtoi innoissaan paikkaa.


-Lapset, minä käyn tuolla kyläkaupalla. Tulen kohta takaisin. Leon isä tuli sanomaan lapsille.
-Tulenko mukaasi? Pamela, perheen äiti kysyi.
-Ei tarvitse, haen vain pikaisesti eväät huomiselle työpäivälle. Leon vastasi.


Pamela, Halla ja Myrsky lähtivät lenkittämään Aksua.
-Äiti, joko Helene-täti tulee meille pian kylään? Myrsky kysyi.
-Minä luulen että Helene on aika kiireinen tällä hetkellä. Hän sanoi viimeksi että Pormestarimme on menossa piakkoin hänen luokseen kylään. Suunnitelmissa on Sylviankylälle näyttelyä. Pamela kertoi siskostaan.
-Voidaanko me mennä Helenen luokse? Hänellä on niin ihania taideteoksia. Halla huokasi.
-Katsotaan, katsotaan. Pamela sanoi.


Aksu alkoi haukkua ja sen häntä heilui.


-Aksu, ei saa haukkua. Halla sanoi.
-Aksu haukkuu isälle. Isä on tuolta tulossa. Myrsky sanoi.
-Mitäs Leon nyt oikein on tekemässä? Pamela katseli miehensä kävelyä.
-Hih,hih.. Isä yllättääkin äidin. Ei nuo ole eväitä töihin. Halla sanoi.
-Minun piti ostaa eväitä mutta näinkin sitten näin ihania tulppaaneja. Oli aivan pakko ostaa nämä sinulle rakas vaimoni. Leon sanoi ja ojensi tulppaanikimpun Pamelalle.


-Kiitos Rakas. Pamela kiitti ja otti tulppaanikimpun Leonilta.
-Lähdetäänkös sitten kotiin juomaan kuumaa kaakaota? Myrsky ehdotti.
-Lähdetään vaan. Aksukin sai tehtyä päivän lenkin. Illalla taas uudestaan lenkille. Halla sanoi.
Koko perhe lähti kävelemään takaisin kotiin aurinkoisessa kevät säässä. Tätä menoa ei Sylviankadulla ole enää kauaa aikaa lunta maassa.



Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!
Kiitos Mira.V ihanasta huovutetusta koirasta ja Kiitos Taru.L. tulppaanikimpusta.

Sylviantunturin väen terveiset =)

Heippa!

Joskus elämässä sattuu ja tapahtuu asioita jolloin pitää kaikki harrastaminen jättää sivuun. Kovasti olen harmitellut että pitkään tehdyt joulun ajan tarinat ja suunnitelmat piti laittaa sivuun ja blogi samalla vaipui toviksi talviunille.

Kevät on saapumassa Sylviankadulle joten Sylviantunturin tarinat kuulet loppuun marraskuusta 2017 alkaen. Esikoiseni kysyi että kuka sen määrää äiti koska sinä voit sylvaneita kuvata ja kirjoittaa tarinoita? Sanoin että ei kukaan, mutta ehkä näin kevään korvalla kukaan ei halua lukea joulutarinoita. Onneksi se joulukuu tulee pian uudestaan ja pääsette lukemaan joulun ajan tarinoita =)

Sylviantunturin tonttujoukko, Joulumuori ja Joulupukki halusivat kuitenkin lähettää teille ihanille lukijoille vielä terveiset =)


Osa tontuista tulikin joulutarinoissa jo tutuiksi mutta loppuvuodesta sitten pääset tutustumaan muihinkin Sylviantunturin tonttuihin =)

Aurinkoista kevättä teille kaikille lukijoille ja tervetuloa lukemaan uusia tarinoita <3 <3 <3

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pikkuiset tontut pulkkailemassa

Sylviatunturin iältään nuorimmat tontut, pikkuiset päättivät lähteä Mistelli tontun kanssa pulkkailemaan.
-Tänään onkin hieno luminen päivä lähteä mäenlaskuun. Mistelli totesi.



10 pikkuista oli nopeasti ulkona.
-Ihanaa, täällä on paljon lunta. Lumiunelma ihasteli.
-Mennään tuonne isoon mäkeen. Veli Vauhdikas ehdotti.
-Odottakaas minua. Muistakaa ottaa jokainen lakit mukana. Mistelli saapui ulos vahtimaan tonttuja.


Wilhelmi vinttitonttu saapui päiväkävelyltä takaisin joulupukin talolle.
-Mistelli, joko olet käynyt katsomassa uutta vasaa? Tallitonttu Tuisku on siellä tallilla jos haluatte käydä katsomassa. Wilhelmi ehdotti.


-En ole vielä käynyt katsomassa. Mistelli vastasi.
-Kuulitko Talvikki mitä Wilhelmi sanoi? Mennäänkö katsomaan vasaa? Pyry-Petteri ehdotti.
-Mennään vaan. Talvikki vastasi.


Kaksikko nappasi yhden kelkan mukaansa ja päätti lähteä talleille.
-Katso Pyry-Petteri mitä tuolla näkyy. Talvikki sanoi.
-Mitä? Missä? Pyry-Petteri pysähtyi.


-Metsäkauriita syömässä. Talvikki osoitti kädellään metsän reunaan.


-Siellä on ihan pienikin poikanen. Pyry-Petteri ihasteli.


Vikkelä ja Lahjakas olivat myös saapuneet talleille sukseilla. Lahjakas laittoi sukset tallin seinustalle etteivät ne peittyisi lumisateen alle.


Vikkelä auttoi Tuiskua laittamaan heinää poroille syötäväksi.
-Pyry-Petteri ja Talvikki. Tulitteko katsomaan pientä vasaa? Tuisku kysyi.
-Tultiin me. Talvikki vastasi.
-Ompas ihana, joko vasalla on nimi? Pyry-Petteri kysyi.


-Vasa on helkkyvä. Olemme juuri viemässä Helkkyvän ulos Juoksuttaren luokse. Tuisku sanoi.
Vikkelä haki sammalta molemmille kun Helkkyvä oli päässyt äitinsä luokse ulos. Sillä välin Tuisku siivosi tallin molemmille poroille puhtaaksi.


-Mennäänkö laskemaan mäkeä muiden luokse? Talvikki kysyi.
-Sinä vedät nyt kelkkaa, minä istun kyydissä. Pyry-Petteri sanoi ja kaksikko palasi muiden pikkuisten luokse. Joukko tonttuja piti hauskaa mäenlaskussa ja pian koko joukko oli aivan lumisia.










-Eiköhän sitten lähdetä sisälle katsomaan keittäisikö Kaneliina meille kaakaota? Mistelli ehdotti. Pikkuiset tontut eivät toista kutsua tarvinneet vaan he lähtivät yhdessä sisälle juomaan lämmintä kaakaota. Pyry-Petterikin nautti ulkoilu päivästä eikä murehtinut tontun tehtäväänsä. Ehkä hän löytäisi oman tehtävänsä jo huomenna?

perjantai 6. tammikuuta 2017

Postihuoneella vilskettä ja vilinää

-Hyvää joulua, tarvitaanko täällä apua? Pyry-Petteri kysyi postihuoneen ovella.
-Tervehdys Pyry-Petteri. Haluatko sinä tulla auttamaan meitä? Kirjepäällikkö tonttu Kalle kysyi.
-Joo. Pyry-Petteri vastasi.


Kalle nousu työpöydän äärestä. Hän oli juuri oikomassa lasten joulutoive kirjeitä joulupukille pinoon.
-Sinä voit auttaa lajittelija tonttua. Kalle sanoi.
-Minä olen Suvi Salama. Lajittelija tonttu esittäytyi.
-Minä olen Pyry-Petteri. Pyry-Petteri sanoi.


-Ompas teillä täällä paljon kirjeitä ja kortteja. Onko nämä kaikki kirjoitettu joulupukille? Pyry-Petteri ihasteli.
-Onhan ne. Me lajittelemme ne järjestykseen ja joulupukki sitten lukee niitä ja pistää lahjatoiveet eteenpäin Lelumestarille. Suvi Salama kertoi.
-Täälläkin on ihania joulukortteja. Pyry-Petteri kiipesi tutkimaan kortteja.


-Pyry-Petteri, muistathan että säkit ovat täynnä kirjeitä. Niiden päälle ei saa kiipeillä. Kalle sanoi.
-Anteeksi, en ajatellut yhtään. Pyry-Petteri kiipesi heti alas.
-Sinä voit auttaa minua. Minä laitan näihin koreihin Sylviankylän ja Laineenkylän postit. Vikkelä toi taas ison kasan joulukirjeitä tänne postihuoneelle. Suvi Salama sanoi.


Suvi Salama ja Pyry-Petteri ryhtyivät tuumasta toimeen ja pikku hiljaa korit täyttyivät joulupukin kirjeistä.
-Katsos miten ihana joulukortti. Siinä joku toivoo lahjaksi pientä nukkea. Pyry-Petteri luki joulukortista.


-Paljon on toiveita ja ne toteutetaan kaikille. Suvi Salama sanoi. Pyry-Petteristä oli paljon mielenkiintoisempaa ihastella kauniita kortteja ja kirjeitä kuin lajitella niitä joulupukin luettavaksi.
-Etkö sinä vain haluaisi ihastella näitä? Hän kysyi Suvi Salamalta.
-Tämä on minun tehtäväni, minä tykkään lajitella postia. Suvi Salama vastasi.
-Tämäkään ei ole kyllä minun tehtävä. Pyry-Petteri harmistui.


-Älä harmistu pieni tonttu, kyllä sinä tehtäväsi löydät. Oli kuitenkin hienoa kun kävit meitä auttamassa. Kalle sanoi.
-Kiitos avustasi. Suvi Salama sanoi.
-Minä otan karttani ja menen jatkamaan matkaani. Pyry-Petteri otti karttansa mukaan ja päätti lähteä katsomaan mitä tonttu Tammiveistäjä puuhasi omassa työhuoneessaan.

( KIITOS Tuija.S, työpöydästä, hyllyköistä ja tikkaista ( Tuijan nukkekoti töitä löytää facebookista nimellä: Tuijan minit ja Tuijan Minipuoti), Kiitos Christian. L. kärrynrenkaista ja tuolista, Kiitos Sari.S,kansioista ja vihoista. )