lauantai 31. lokakuuta 2015

Sammin hevostila, osa 1.

-Minäpä hetken istun tässä ennen kuin lähden kiertelemään. Kyllä sitä on jo vanhaksi tulossa kun ajaa pitkiä matkoja. Vihtori Metsälä totesi. Vanhusten palvelutalon, Viherkodin, väki oli vihdoin saapunut bussilla Sammin hevostilalle vierailulle.



-Minä istun seuraasi hetkeksi. Augusti Friisiläinen sanoi.
Minä lähdin muun Viherkodin väen kanssa katsomaan Sammin hevostilan eläimiä.
-Meillä on täällä pääpaino hevosilla ja ratsastuksella, mutta koska meillä usein vierailee täällä lapsia, niin hankimme sitten muitakin eläimiä. Sammin hevostilan omistaja Hermanni Sammi kertoi.
-Tässä vieressäni on meidän possut ja lampaat. Hän esitteli.


-Voi ihanuus mitä possuja. Henriikka Talvivalkea sanoi.
-Katso nyt noita pikkuisiakin. Johannes Talvivalkea tuli vaimonsa viereen.


-Ja täällä kaksi lammasta. Minkäs nimisiä nämä ovat? Lukaisetko sieltä taulusta Sepi? Fanni Sammalporo ihasteli.

-Essi ja Eeva lampaat. Possut ovat Mustikka, Mansikki, Vadelma ja Omena. Luettelin ääneen ja otin samalla kuvia.
-Herttinen sentään Tuomo, täällä on kana ja pupujakin. Eeva-Liisa Pillkupupunen huomasi.
-Kyllä täällä onkin eläimiä. Lillikana poikasineen. Tuomo sanoi.


 -Tarkoitus olisi saada itse tuotettua kananmunia. Hermanni kertoi.
.-Tuolla lukeekin tallisäännöt. Tila on avoinna joka päivä. Kunnioita pihaamme ja kotiamme. Ethän ruoki eläimiä ilman lupaa ja huolehdithan lasten turvallisuudesta jos on pikkuisia mukana. Tuomo luki ladon sivusta.
-Saanko Hermanni ottaa nämä suloiset kanit syliini. Eeva-Liisa kysyi.
-Toki, tästä voit antaa porkkanaa. Hermanni ojensi Eeva-Liisalle porkkanan.


-Kumpi on Eikka ja kumpi Väikkä? Eeva-Liisa kysyi.
-Vaalea pupu on Väikkä ja tumma pupu Eikka. Hermanni kertoi.
-Katsos Sepi näitä uljaita hevosia. Kyllä niin minulla tulee Mistyä ikävä. Karjula totesi hevosten äärellä.
-Minä annan niille juuri syötävää. Henri totesi ja jatkoi.
-Täällä laitumella on Holly ja Sweetbriar. Siellä tallissa on Dapple ja Blacksocks. Nämä ovat hevosia, ponit on tuolla toisella laitumella.


-Voisinko ottaa Dapple tallista? Karjula kysäisi Hermannilta.
-Oletko ennen käsitellyt hevosia? Hermanni kysyi.
-Olen vanha ravimies ja monen monta vuotta viettänyt aikaa hevosten kanssa. Karjula sanoi.
-Tottahan sitten. Hermanni tuumasi.

Augusti ja Bertta Friisiläinen tutustuivat Sammin tilan koiriin, Sissi ja hänen pentunsa Jeppe olivat tallilla tuttu näky.

-Isä haaveilee lisää hevosia tänne. Henri sanoi.
-En sentään vielä. Nyt on näissä jo työtä riittämiin. Kati haaveilee josko vielä tänne saisimme yhden lehmän laitumille niin voisimme siinäkin itse sitten saada maitoa tuotettua. Aikoinaan hänen vanhemmillaan on ollut lehmätila. Hermanni naurahti.


-Mutta isä minä haluaisin vielä ponin itselleni. Iisa sanoi.
-Eikös meillä jo ponejakin ole riittävästi? Hermanni sanoi.
-Ei ole minulla omaa vielä. Kaikki ponit on muiden hoitoponeja. Iisa huokasi.


-Henriikka, Johannes. Minulla on vähän huono olo. Fanni huokasi katselleen vielä possuja.
-Minä haen pyörätuolin. Johannes tuumasi ja haki pyörätuolin avuksi bussista.
-Olipa hyvä että tämä tuli matkaan mukaan. Henriikka auttoi Fannin istumaan.
-En tiedä mikä minulle tuli, on vähän huono olo. Fanni sanoi.
-Me autamme sinut tuonne etupihalle. Haluatko juotavaa? Henriikka kysyi.


Kati tuli Kasperin kanssa tarkistamaan Fannin vointia.
-Onko yhtään parempi olo? Henriikka kysyi ja antoi juotavaa.
-Kyllä se tästä. Fanni totesi ja joi pitkän kulauksen vettä.
-Haluaisitko sisälle lepäämään? Olen juuri laittamassa Kasperinkin päiväunille. Kati kysyi.
-Voisin minä tulla. Fanni sanoi ja Kati auttoi hänet tallituvalle istumaan.
Kasper sai tuttipulloon maitoa ja pieni poika nukahti. Kati vei hänet yläkertaan nukkumaan ja kissat seurasivat sinne myös.

-Tervehdys Sepi. Kuului poni talleilta tuttu ääni.
Käännähdin katsomaan ja Sylviankylän eläinlääkäri on siinä perheineen.
-Hauska taas nähdä teitä. Sanoin.
-Essi tuli ratsastamaan Willow ponilla. Antti Metsämajava kertoi.


-Seuraavaksi otan Jesterin. Essi sanoi.
-Isä, saanko minäkin mennä ratsastamaan? Iisa kysyi.
-Katsotaan sitten vaikka illemmalla. Hermanni vastasi.


Essi pääsi ponin selkään ja Iisa jäi haikeana katsomaan ratsastusta.
-Minäkin niin haluaisin vain ratsastaa. Hän huokaili.
Hevostilan reunalla näin lisää tuttuja.
-Pamela Lammas, täälläkö sinun kasvimaasi on? Kysyin Pamelalta. Hän oli nyppimässä kasvimaaltaan rikkaruohoja.
-Täällä on toinen. Tulin katsomaan miten kurpitsat voivat kun ensi viikolla on torilla syysmarkkinat. Saan sinne vietyä myyntiin kasviksia. Pamela sanoi.


-Minun pitääkin tulla sinne. Sanoin.
Toivo Sammalporo oli viemässä porkkanaaWendy ponille.
-Toivo, Fannille tuli vähän huono olo ja hän on huilaamassa sisällä. Johannes käväisi sanomassa.
-Voi ei, pitäisikö minun mennä hänen seurakseen. Toivo huolestui.


-Kati lupasi pitää hänelle seuraa. Otan Fannin huomenna lääkärin tarkistukseen, voi olla että hän vain väsähti reissustamme. Johannes sanoi.
-Hyvä kun olet mukana. Toivo kiitteli.
-Lääkärin laukkuni on mukana, jos nyt jotain tulisi. Johannes sanoi. Hän oli Viherkodin lääkäri ja piti vastaanottoa siellä tarvittaessa. Henriikka toimi Viherkodin palvelujohtajana.
-Taidan joka tapauksessa mennä katsomaan fannia. Toivo sanoi ja antoi porkkanan ponille.
Johannes ja Henriikka pääsivät myös ihastelemaan hevosia.
-Tuleeko sinusta isona Henri myös maatilan pitäjä? Henriikka kysyi.
-Ei, hevosmies minusta tulee. Henri vastasi.
-Täällä ainakin saa kokemusta. Henriikka sanoi.
-Isä on luvannut opettaa ihan kaiken. Henri sanoi ja hän oli kanssa lähdössä ratsastamaan isommalla hevosella kun saisi hevosen ensin harjattua.
Lillikanakin oli poikasineen kävelemässä pitkin tallialuetta.


-No niin, nyt voisimme pitää hetken tauon ja käydä syömässä tallituvalla. Sen jälkeen voisimme lähteä vielä hevosajelulle jos joku haluaa. Valjastan Dapplen ja kärryn ruokailun jälkeen. Hermanni sanoi.
-Kuullostaa mukavalta. Eeva-Liisa sanoi ja ihasteli Jesteriä ja Jasperia Katja Metsämajavan kanssa. Otso oli innoissaan auttamassa äitiään Jesperin harjaamisessa.



-Nyt sitten tauon paikka ja mennään tallituvalle. Tervetuloa. Hermanni sanoi ja siirryimme tallituvalle ruokataukoa pitämään.    (*jatkuu toisessa osassa*)




Viherkodin väki

M.V. Metsälän liikenne oli saapunut Viherkodin pihaan ja Vihtori Metsälä oli Amanda vaimonsa kanssa tullut kuskiksi. Hän oli Metsälän liikenteen vanhempi kuljettaja ja ajoi tilausajeluita. Hänen veljen poikansa Veikko ajoi yrityksen päivittäiset bussimatkat kaupunkiin ja kylään.

-Tänään on kyllä mukava päivä ajella sivukylille. Sanoin ylhäällä bussissa.
-Niin on. Herra Karjula sanoi.


-Onko Sammin hevostilalle pitkä matka? Kysyin.
-Tuollaisen tunnin tänne ajaa. Tuomo Pilkkupupunen vastasi.
-Oletko käynyt täällä aiemmin? Toivo Sammalporo kysyi takaani.
-En ole. Vastasin.
-Hyvä matkaseurueemme, olemme nyt ajaneet puolet matkastamme. Pysähdymme hetkeksi jaloittelemaan taukopaikalle. Amanda Metsälä kuulutti edestä.


Pysähdyimme taukopaikalle ja kaikki pääsivät jaloittelemaan. Päätin tutustua paremmin Viherkodin asukkaisiin.
-Tervehdys, te taidatte olla Viherkodin omistajia? Kysyin auton edessä pupupariskunnalta.
-Kyllä, olen palvelujohtaja Henriikka Talvivalkea ja tässä on mieheni ja lääkäri Johannes Talvivalkea. Henriikka esittäytyi.

-Milloinkas Viherkoti on valmistunut? Kysyin.
-Minä olen täältä syntyjäni ja sukuni asuu täällä. Viherkoti oli vanha tyhjillään oleva rakennus. Päätimme sitten Henriikan kanssa korjata sen ja perustaa palvelutalon Sylviankylän vanhuksille. Talossamme on vanhuksilla omat asunnot mutta yhteiset tilat ovat yhteiskäytössä. Meillä on hoitaja paikalla läpi vuorokauden jos apua tarvitaan. Johannes kertoi.
-Todella hienoa. Kehuin.
-Enemmän saisi olla asuntoja. Henriikka sanoi.
-Te olette aika nuoria. Huomasin.
-Nooh, ei nyt niin nuoria. Meillä on kaksi lasta, he ovat nyt äitini Armin hoivissa kun lähdimme tänne. Johannes kertoi.
-Lapset ovat kouluikäisiä, Iines ja Juuso. Henriikka kertoi.


-Eikö lapset halunneet lähteä mukaan? Augusti ja Bertta Friisiläinen tulivat keskusteluun mukaan.
-Armi vei lapset serkkujen luokse. Henriikka sanoi lehmä pariskunnalle.
-Lapset olisi varmasti tykkänneet hevosista. Bertta sanoi.


Toivo ja Fanni Sammalporo nauttivat yhteisestä retkestä. Sain kuulla että heidän poikansa perhe asui Sylvianvuorilla ja pitivät siellä vuorten majataloa.
-Sinun pitää Sepi käydä sielläkin. Toivo sanoi.
-Taisin siitä joskus kuullakin. Sanoin ja muistelin että Martti Lumivalkohäntä taisi olla vuorilla lumia auraamassa.
-Kyllä me Martti hyvin tunnetaan. Hän siellä majatalossa aika usein vierailee. Fanni sanoi.
-Kaksoset ovat vain niin pieniä ja Martti usein pitkiä päiviä töissä. Toivo sanoi.


Kuskimme sai juotua kahvin ja aloimme valmistautua uudestaan lähtemiseen.
-Voisinko ottaa teistä kaikista kuvan nyt kun olette porukalla koolla? Ehdotin.
-Sehän olisi hyvä idea. Henriikka sanoi.
-Kyllähän Sepi voisi meistä ottaa kuvan, saadaan Viherkodin olohuoneeseen sitten vaikka kuva tauluksi. Karjula ideoi.

-Kaikki valmiina, suut hymyyn ja sanokaa kissa. Sanoin ja kuorossa kaikki lausuivat kissa.
-Hyvä kuva tuli. Totesin kamerasta.
-Eiköhän mennä sitten autoon ja jatketaan matkaa. Vihtori totesi ja lähdimme taas tien päälle.


-Äiti, äiti. Nyt ne on tulossa. Iisa Sammi huudahti Sammin hevostilalla ja ryntäsi sisälle tallitaloon.


Kasper Sammi leikitti olohuoneessa Miisu ja Minni kissoja.
-Nytkö ne jo tulevat. Minulla jäi lihakeiton tekeminen ihan puolitiehen. Kati Sammi sanoi keittiössä.


-Mennään äiti isolle tiellä vastaan, mennään jo. Iisa odotti vieraita innoissaan.
-Mennään sitten tielle vastaan. Tulehan Kasper, jatketaan sitten kokkailua kun vieraat kiertävät tilalla isän kanssa. Kati sanoi ja kaappasi nuorimman lapsensa syliin ja he lähtivät Viherkodin asukkaita vastaan Sammin tilan ison tien varteen.


-Äiti, tuolta ne tulee. Henri Sammi vilkutti haravan varren takaa. Hän oli aiemmin haravoinut isänsä Hermanni Sammin kanssa ison tien reunasta syksyn lehtiä.
-Älä jätä tätä haravaa tielle. Iisa nosti toisen haravan maasta.
-Kompastuu siihen vielä joku. Hän totesi.


Saavuimme viherkodin väen kanssa Sammin hevostilan ison tien varteen. Bussi piti jättää siihen odottamaan koska hevostilalla ei ollut tarpeeksi isoa parkkipaikkaa isolle bussille.


-Hyvät matkustajat, olemme saapuneet perille. Viettäkää mukava päivä Sammin hevostilalla. Amanda kuulutti ja saavuimme perille.
Sammin pariskunta, Hermanni ja Kati Sammi odottivat meitä innoissaan.
-Sepi Hiireläinen, pääsin Viherkodin väen mukana vierailulle. Saanko ottaa kuvia tilaltanne? Esittäydyin perheelle.
-Tottahan toki, täällä on eläimiä nähtävillä ja kuvia saa ottaa. Tervetuloa vaan tänne sivukylille. Hermanni kätteli.


 -Tehdäänkö niin että jokainen saa täällä kierrellä ihan omaan tahtiinsa? Johannes ehdotti.
-Se sopii. Karjula vastasi.
-Tallitalossa saa levähtää jos haluaa, siellä on sisällä syötävää ja juotavaa piakkoin tulossa. Kati kertoi.
-Tallitalo on tämän hevostilan yhteiskäytössä, meidän oma koti on tästä parin kilometrin päässä. Täällä kuitenkin vietetään aikaa ja välillä yövytään, niin rakennettiin aikoinaan tallitalo jossa on kaikki mukavuudet. Hermanni sanoi.
-Mukavaa kiertelyä kaikille ja nähdään tässä vaikka tunnin kuluttua. Henriikka ehdotti.
-Nähdään vain. Sanoin ja aloin laittamaan kameraa kuntoon Sammin hevostilalla kiertelyä varten.


 (Kiitokset Merja Pertamo( ruokia), Minja Kuula(perunat) ).



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Syksyisissä tunnelmissa

Ulkona paistoi kaunis aurinko ja päätimme Marja-Leenan kanssa lähteä ulos kävelylle.
-Otetaan varuiksi sateenvarjot mukaan. Marja-Leena totesi.
-Ei kai siellä vettä ala satamaan. Märkää varmasti on, laitan kumpparit jalkaan. Katselin ikkunasta ulos.
-Taidan minäkin ne kumisaappaat laittaa. Marja-Leena totesi ja niinpä lähdimme ulos nauttimaan kauniista syyspäivästä.

-Ompas lehdet jo pudonneet puista. Totesin.
-Syksy tulee kovaa vauhtia. Varmasti pian tulee ensi pakkasetkin. Marja-Leena sanoi.

Käveltyämme Sylviankadun tietä pitkin, näimme yhä enemmän puita mistä tuuli oli jo lennättänyt lehdet pois.
-Kohta on iltaisinkin pimeää. Sanoin.
-Varo Sepi, nyt tulee kova tuulen puuska. Marja-Leena sanoi ja samassa meitä päin lennähti kasa syksyn lehtiä.

-Tulipas kylmä, pitänee pian kaivaa vintiltä pipot ja kaulahuivit esiin. Marja-Leena sanoi.
-Täällä on kyllä vilpoisaa. Sanoin.



Teimme yhdessä pienen kävelylenkin ja päädyimme takaisin hiekkatielle.
-Mitäs jo menisin piipahtamaan Herra Karjulan luona? Nyt on vasta aamupäivä, niin hän varmasti olisi kotona. Mietein.
-Mene vain, minä kuitenkin lähden koululle siivoamaan parin tunnin päästä niin saisit rauhassa kyläillä hänen luonaan. Marja-Leena sanoi.
-Haen vain luotasi kukkasen Herra Karjulalle ja lähden käymään siellä. Sanoin.


Kävelimme takaisin Marja-Leenan kotiin ja otin tuliaiseni Herra Karjulalle mukaan.

Viherkoti oli Sylviankadun keskustassa, kuitenkin vähän syrjässä suojassa puistoisella alueella.
Katsoin alakerran osoite taulusta että Herra Karjulan koti oli ullakkokerroksessa.

-Jaahas, nämä portaat vielä niin olen perillä. Tuumasin kun pääsin yläkerran tasanteelle. Karjulan alapuolella asui Sylviankadun Pormestarin Reino Suklaapupun anoppi ja appiukko Eeva-Liisa ja Tuomo Pilkkupupunen. Heidät tunsin erittäin hyvin. Sylviankadun pormestari Reino Suklaapupu oli vanha koulukaverini ja olimme tunteneet toisemme jo monia vuosia.

-Kop,kop. Onko ketään kotona? Koputtelin Karjulan ovella käveltyäni vinttiportaat ullakkohuoneistoon.



-Kukas se siellä ? Herra Karjula yllättyi saapumisestani.
-Minä täällä. Toin sinulle tuliaisia kaupungissa vierailustani kun käväisin Suuri Snadi messuilla. Sanoin ja ojensin tuomani istutuksen hänelle.
-Kiitos Sepi. Karjula kiitteli.


 -Ompas sinulla paljon kirjoja ja katsos, täällä onkin hevosten kuvia. Huomasin.
-Kyllä, täällä on ollut mukava asua. Jalkani voivat paremmin ja kaikki apu on lähellä.  Hoitaja täältä auttoi Mistyn kuvan kehyksiin. Mukava niitä on katsella. Karjula sanoi.
Herra Karjula oli aikoinaan ollut ravimiehiä ja paljon hevosten kanssa tekemisissä. Takanpäällä loisti hänen palkintonsakin ravikisojen kuninkuudesta ja tietenkin hänen edesmenneen vaimonsa kuva.
 -Toin sinulle kahvia. Sanoin.
-Istutaan tuohon. Join kyllä juuri kahvia mutta mikäpäs sitä toista kuppia estää juomasta. Haen meille kupit. Karjula sanoi ja otti kaapistaan pari kuppia.
-Me olemme täältä lähdössä päiväreissulle Sammin hevostilalle. Hän totesi ja pukaisi samalla takkinsa ylleen.



-Lähteekö koko talon väki? Kysäisin.
-Kyllä, tämä on tälläinen eläkeläisten päiväretki. Lähtisitkö sinäkin mukaan? Karjula ehdotti.
 -Voisin lähteäkin. Innostuin.
Kaivoin kassistani kahvitermarin ja joimme yhdessä kahvit.
-Sinä sitten kuulemma seurustelet Marja-Leena Tammihiiren kanssa? Karjula kysäisi.


-Kyllä. Vastasin.
-Hän on hieno nainen, kohtele häntä hyvin. Karjula sanoi.
-Ehdottomasti. Tapasin hänen poikansakin ja lapsenlapset olivat meidän mukanamme messuilla. Kerroin Karjulalle reissustamme kaupunkiin.
-Olipas teillä mukavaa. Hän sanoi ja jatkoi.
-Nyt voisimme kuitenkin lähteä alakertaan ja lähteä. Linja-auto tulee näillä hetkillä tuonne pihaan ja lähdemme kohti Sammia.
-Hyvä. Lähdetään vaan. Totesin.



Ja niin alkoi seikkailumme kohti Sammin hevostilaa koko Viherkodin väen kanssa.








tiistai 27. lokakuuta 2015

Sepi Hiireläisen ENNAKKOILMOITUS =)

Heippa kaikille lukijoille =) 

Tämä on ennakkoilmoitus tulevasta, 
1.12.2015 tässä blogissa starttaa Sylviankadun oma joulukalenteri. Joka päivä tähän blogiin ilmestyy uusi kuva/kuvat kertoen Sylviankadun valmistautumisesta jouluun tuttuun tarina tyyliin. Vielä lähempänä ajankohtaa blogiin tulee "alustava aloitus teksti" jotta pääset helposti tarinaan mukaan ja samalla tutustut niihin muutamaan perheeseen jotka tämän joulukuun ajan blogissa seikkailevat joulun merkeissä.



Olethan valmiina, sillä joulukalenteri starttaa 1.12.2015 ja jatkuu aivan jouluaattoon saakka =)

*lisää informaatiota on tulossa marraskuun aikana*

Vielä syysterveisin;
Sepi Hiireläinen ja Marja-Leena Tammihiiri



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Suuri Snadi 2015, osa 2

-Katsos, täällä onkin paljon väkeä. Sanoin Marja-Leenalle kun pääsimme uudestaan Areenalla nukkekotipuolelle.
                                                       (Päivi Varis, nukkeihanuudet)

-Pitäisikö käydä vaihtamassa kuulumisia? Marja-Leena kysyi.
-Ei, mutta katsos kuka tuolla on? Huudahdin innoissani.
-Tuollahan on tuttuja. Mennääs käymään Marja-Leena tuolla. Kiiruhdin innoissani Marja-Leena käsikynkässä eteenpäin.
-Taneli Töppö, hauska nähdä sinua pitkästä aikaa. Sanoin ja esittelin Tanelin ja hänen seurueensa Marja-Leenalle.
-Minä sain tänään ihan uudet luistimet, katsokaas. Taneli esitteli.
-Aivan upeat. Marja-Leena sanoi.
-Teillä on kyllä täällä kaikkea kivaa. Huomasin pöydällä syksyisiä kynttilöitä ja pöytäliinoja.
-Kyllä, tervetuloa ostoksille. Taneli totesi ja lähti luistelemaan pöytää ympäri.

Minimessuilla oli myös "ISTU ALAS" kilpailu ja lähdimme Marja-Leenan kanssa sinne seuraavaksi.


Ehdin nappasta vain muutaman kuvan kun Marja-Leena näki Mood-kaupan.
-Sepi, nyt tuonne äkkiä. Hän hätäili.
-Mitäs siellä nyt oikein on? Ihmettelin.
-Aivan ihana kauppa. Minun on pakko päästä tänne ostamaan Santra Majavaiselle kankaita. Marja-Leena selitti.
-Kankaita? Sinä halusit kangaskauppaan. Sanoin.
-Kyllä, täältä varmasti löytyy sellaisia kankaita mitä Santralla ei vielä ole. Santralla on ompelimo Sylviankylässä. Marja-Leena asettautui jonon jatkoksi ostoksille.
Ostokset tehtyään Marja-Leena vielä käväisi yläkerrassa Veeran Ateljeessa.
                                                   (Mood ja Ateljee, Erja Helander)

-Tämä oli kyllä hieno kauppa. Marja-Leena ihasteli.
-Minne sitten menemme? Kysyin. Shoppailu oli ehkä enemmän Marja-Leenan juttu kuin minun, niin päätin että menisimme hänen ehdoillaan.
-Käydään katsomassa tuolla, tuolla näkyy ihania huovutuksia. Marja-Leena lähti seuraavan pöydän ääreen.

-Ihania tonttuja, näistä on tehty myös vuosikalenteri jossa on joka kuukaudelle oma kuva ja pieni tarina. Marja-Leena sanoi.

                                             (nämä ihanuudet on tehnyt Mari Karakoski)

-Minne sitten mentäisiin? Kysyin.
-Käydään katsomassa tuosta viereistä pöytää. Marja-Leena ehdotti.


                                           ( Maria Malmström, nukkekoti väinölä)

-Pitäisikö minunkin ostaa luistimet? Pohdiskelin.
-Pysyisitkö vielä pystyssä? Marja-Leena hymyili.
-En kai ole vielä niin vanha. Se nähdään sitten talvella, tuletko kanssasi luistelemaan? Kysyin.
-Tottakai. Taneli oli niin innoissaan luistelusta että mennään vaan. Marja-Leena vastasi.

Kuljimme messupöytien ohitse ja katselimme kaikkea mitä oli tuotu myyntiin.
                                                                (Minnan minit)

                   (minihali.net, Täältä sai mm. kasattavia Saarioisten joululaatikoita) 

-Katso Sepi, tuolla on pakko piipahtaa. Marja-Leena näki uuden kaupan edessämme.

                                                     (Nukkis on pop, Country Home)
-Täällä on vaikka mitä sisustustarvikkeita. Nämä sopisivat hyvin yläkertaan. Marja-Leena innostui.
-Kyllä, on kaikkea maalaisromanttista. Totesin ja jatkoin.
-Seuraavaksi käydään tuolla hakemassa minulle muutama ostos.




                                                  (Keraamikko Marja-Leena Suvela)

-Ostan tästä muutaman ruukun ja vien yhden Herra Karjulalle kun käyn hänen luonaan kylässä. Sanoin ja valitsin muutaman kukkaruukun matkaan mukaan.
-Jokohan lapset alkavat väsyä? Marja-Leena mietti.
-Hyvin he pärjäävät, ovat varmasti syömässä. Tuolla he vilkuttavatkin ylhäältä. Huomasin kun hengähdimme kuusten luona.
-Hei,hei. Marja-Leena vilkutti lapsille.
-Uskotko sinä joulupukkiin Sepi? Hän kysyi.
-Tottakai. Äitini aikoinaan sanoi ettei kukaan ole koskaan liian vanha uskomaan joulupukkiin. Sitä joulun taikaa ei koskaan haluaisi unhoittaa. Vastasin.
-Niin, joulun taika on ainutlaatuista. Tuolla on tonttujakin istumassa. Marja-Leena sanoi.

-Täällä taisi olla nukkekotiyhdistykseltä esittelyssä vintti eli ullakkohuoneita. Käydääs vilkaisemassa se joulupukin vintti kun nyt joulupukista tuli puhetta. Sanoin.

                                                (Kristiina Pulkkinen, Korvatunturin vintti)

-Suloista, minä uskon kyllä joulupukkiin. Marja-Leena sanoi.
-Nyt sitten pitää muistaa olla kiltti,että saa joululahjoja. Sanoin.
-Ehdottomasti. Marja-Leena vastasi ja matkamme jatkui.


-Pitäisikö meidän alkaa lähtemään? Kysyin.
-Lähdetään vain. Kävellään tuon auto-osaston läpi ja haetaan lapset. Marja-Leena vastasi ja kävelimme vielä autolelujen läpi.



-Heippa lapset, tälläiset oli messut. Mitäs piditte? Kysyin ylhäällä lapsilta.
-Tosi kivat. Olen vain ihan katki. Mari vastasi.
-En enää jaksa kävellä metriäkään. Riku totesi.

Kotimatka takaisin Sylviankylään meni väsyneissä merkeissä. Lapset nukkuivat takapenkillä lähes koko kotimatkan.




 Kotona Sylviankylässä purimme ostokset sisälle.
-Kylläpäs sitä tulikin ostettua. Nyt keitetään kahvit ja saatte lapset mehua. Marja-Leena totesi.
-Saanko avata jo nämä herkkupussit? Osku kysyi.
-Saat avata. Marja-Leena vastasi.
Pusseista paljastui herkkuja kahvipöytään.
( Unelmakääretorttu ja viipale ihanuudet kuusade/Jenna)

-Viedään nämä kukkaset yläkertaan pois tästä tieltä. Sanoin.
-Mihin nämä menee? Mari uteli.
-Torpalle ja jonkun vien Herra Karjulalle. Vastasin.
-Nyt vielä haemme kankaat autosta ja sitten onkin auto purettu. Eikös ollutkin mukava reissu? Kysyin.
-Kyllä, ensi vuonna uudestaan. Riku innostui.
-Tää oli kyllä ihan paras juttu. Mari sanoi.
-Tämä olikin meidän ensimmäinen käynti Suuri Snadi tapahtumassa. Oli oikein mukavaa ja vierähti monta tuntia. Marja-Leena sanoi ja haimme vielä kankaat sisälle autosta.

Minä ja lapset menimme pöydän ääreen herkuttelemaan ja Marja-Leena laittoi kankaat järjestykseen.
-Kyllä Santra varmasti innostuu kun saa ompelimoon uusia kankaita. Mahtaisikohan hän tehdä minullekin näistä uuden mekon. Marja-Leena mietti ja ihasteli uusia kangas pinoja ja lankoja.
-Unohdin vain ostaa itselleni sieltä Country Home kaupasta ruokailuvälineille laatikon. Se minun piti käydä hakemassa. Hän muisti.
-Marja-Leena, tule sinäkin kahville. Huusin keittiöstä.

-Tullaan. Marja-Leena vastasi ja tuli myös keittiöön. 
Päivämme yhdessä lasten kanssa oli ollut aivan mahtava.



Tälläinen Suuri Snadi 2015 seikkailu tänä vuonna! Kiitos kun jaksoit lukea kaksiosaisen tarinan. Paljon oli nähtävää ja kuvattavaa, paljon oli myyjiä ja myytävää. Vain murto-osa kaikesta päättyi tähän blogiin. Kiitos kaikille siellä olleille! Oli aivan mahtavaa!