Hyvää alkavaa uutta vuotta 2016!

-Tervetuloa syömään uuden vuoden herkkuja ja juhlitaan meilläkin vielä kihlajaisianne. Riitta toivotteli Pasin kanssa Sepin ja Marja-Leenan heille.
-Sepi kävi minulta oikein kysymässä luvan kosintaasi. Pasi sanoi äidilleen.
-Niin kuulemma kävi ja lupakin tuli kosinnalle. Marja-Leena sanoi.
-Tottakai. Pasi hymyili. Äiti oli niin onnellinen Sepin kanssa.
 -Onneksi olkoon mummi ja Sepi. Mari toivotti.
-Onnea. Riku ja Osku sanoivat.
Sepi ja Marja-Leena pääsivät istumaan ruokapöydän ääreen.

-Mummi, tuonko sinulle mehua? Mari kysyi mehukannu kädessään.
-Kaada vain itsellesi. Minä voisin ottaa kivennäisvettä. Marja-Leena vastasi.

-Osku,laitetaan hedelmät vielä tarjolle. Tänä vuonna en ehtinyt tehdä hedelmäsalaattia, mutta hedelmät maistuvat varmasti näinkin. Riitta sanoi.
-Äiti,saanko ottaa banaanin tästä. Osku kysyi.
-Syödään ruoka ensin. Riitta vastasi.

Olohuoneen puolelta kuului Pasin juttelu Rikun kanssa.
-Raketteja ampuessa pitää pitää suojalaseja. Hän selitti.
-Mennäänkö me ampumaan raketit heti ruuan jälkeen? Riku kysyi.
-Ei, kello on vasta niin vähän. Raketteja saa ampua vasta illalla kuuden jälkeen.Pasi selitti.
-On meillä paljon raketteja tässä. Riku sanoi.

-Ihan pienillä lapsilla on hyvä käyttää vielä kuulosuojaimia. Hän sanoi.
-Vauvalle pitää sitten ensi vuodeksi ostaa kuulosuojaimet. Riku tuumasi.
-Totta. Pasi vastasi. He olivat Riitan kanssa kertoneet jouluaattona että perheeseen syntyisi vauva keväällä.
Pasi lähti syömään Rikun kanssa ja koko perhe jäi herkuttelemaan uuden vuoden ruokia ja juhlimaan kihlajaisia.

Illemmalla Sepi ja Marja-Leena kävivät laavulla grillaamassa makkaraa ja juomassa termarikahvit.
Ulkona oli pakkanen kiristymässä.

-Mennään sitten ampumaan muutama raketti. Marja-Leena sanoi.
Marja-Leena oli kauempana muiden rakettien kanssa sen aikaa kun Sepi sytytti raketit yksi kerrallaan.

-Suojalasit päällä, sytytän ensimmäisen raketin. Sepi tuumasi.

-Lähtee nyt, katsotaan millainen tämä raketti on. Hän jatkoi ja astui sivuun raketin luota. Raketti lennähti taivaalle.

-Wau, se oli hieno. Marja-Leena sanoi.
-Niin oli. Sepi sanoi ja laittoi toisen raketin valmiiksi.

-Sytytän, täältä lähtee. Sepi sanoi ja uusi raketti lennähti taivaalle.

-Sekin oli hieno. Marja-Leena tuumasi.
-Minä ammun nämä pikku raketit. Lainaa hetkeksi niitä suojalaseja. Hän jatkoi.

Sepi jäi sivuun vuorostaan katsomaan pienempien rakettien tulitusta maassa.
Näin vaihtui uusi vuosi Sylvian kadulla! 
( Kiitos Jatta herkku ruuista, Kiitos Nina raketeista) 

   Oikein hyvää uutta vuotta kaikille 2016 !!! 
Kiitos kaikille lukijoille kuluneesta vuodesta! 

Sepi yllättää Marja-Leenan

Muistatko miten Marja-Leena syksyllä mietti seurusteluaan Sepin kanssa? Hän pelkäsi että Sepi saattaisi kaivata kaupungin hälinään ja unohtaisi Sylviankadun. Sepi alkoi siitä hetkestä miettiä miten voisi vakuuttaa Marja-Leenan siitä että halusi olla hänen kanssaan nyt ja myöhemmin.

-Lähdetäänkö kävelylle? Sepi kysyi Marja-Leenalta.
-Mennään vain, siellä on kaunis pakkaspäivä. Marja-Leena sanoi ja he lähtivät ulkoilemaan.

Lunta oli satanut maahan ja aurinko paisteli pilvien lomasta.
-Marja-Leena, olen tässä miettinyt asioita. Sepi sanoi.
-Mitä sinä olet pohtinut? Marja-Leena hymyili.
-Sinä syksyllä mietit että jos minä alan kaivata takaisin kaupunki elämään. Sepi aloitti.
-Se oli vain ajatus. Halusin.. Marja-Leena sanoi.
-Odota, anna minun puhua loppuun. Sepi pyysi ja jatkoi.
-Kun tulin tänne, en ajatellut että voisin täältä löytää elämääni onnen ja rakkauden. Tulin tekemään töitä ja sainkin kokea elämäni yllätyksen. Tutustuin sinuun.
-Voi Sepi. Marja-Leena huokasi.
-Haluan viettää sinun kanssasi loppuelämäni. Tiedän että emme ole enää nuoria mutta haluaisin kulkea tämän elämäni yhdessä sinun kanssasi. Sepi sanoi ja polvistui maahan. Hän otti taskustaan korurasian esiin.

Marja-Leena huokasi syvään.
-Marja-Leena Tammihiiri, tuletko vaimokseni? Haluatko viettää loppuelämäsi kanssani? Sepi kysyi ja avasi rasian. Sieltä paljastui kimmeltävä sormus.

-Tulen, tulen ehdottomasti vaimoksesi. Marja-Leena hymyili leveästi ja halasi Sepiä.

-Teit minusta juuri maailman onnellisen miehen. Sepi sanoi.
-Ja minusta onnellisen naisen. Marja-Leena sanoi.
-Nyt mennään kotiin, siellä odottaa sinua vielä kahvit. Pasi kävi minua vähän auttamassa. Sepi sanoi.

-Tiesikö Pasi että aiot kosia minua? Marja-Leena kysyi. Pasi oli alkuunsa ollut vähän epäileväinen seurustelun suhteen kun ei ollut tuntenut Sepiä.
-Minä pyysin juuri ennen joulua Pasilta lupaa viedä sinut vihille ja hän suostui. Sepi kertoi.
-Eikä Pasi mitenkään vihjannut minulle mitään. Marja-Leena yllättyi.
-Hän piti hyvin salaisuuteni. Sepi tuumasi.

Kotosalla Sepi ojensi Marja-Leenalle vielä ison kukkakimpun.

-Kiitos, tämä on ihana kimppu ja ihana sormus. Marja-Leena huokasi.

-Koska haluat pitää häät? Sepo kysyi.
-Pidetäänkö häät kesällä? Marja-Leena ehdotti.
-Kesällä on minulla paljon töitä kun silloin on yleensä paljon kuvauksia. Sepi mietti.
-Miten olisi sitten toukokuu? Ulkona alkaa olla lämmintä. Marja-Leena ehdotti.
-Toukokuu kuullostaa hyvältä. Sepi sanoi.
-Me menemme sitten toukokuussa naimisiin. Tässä on hyvää aikaa miettiä miten järjestämme häät. Marja-Leena sanoi.
Sepi sai kahvipöydän ääreen kahvit ja kakun.
-Täällä on valmista, juhlimme sitten kihlajaiskahveja myös Pasin luona myöhemmin. Sepi sanoi.

Marja-Leena tuli pöydän ääreen.
-Näyttääpä hienolta. Marja-Leena sanoi.

PALJON ONNEA KIHLAPARILLE, ONNEA SEPI JA MARJA-LEENA!

Hyvää joulua kaikille!

Tammihiiren perheessä... 

Sepi keräili olohuoneen lattialta revittyjä lahjapapereita ja nauhoja jätesäkkiin. Takanpäällä oli hänen lahjaksi saama uusi pöytäkello. Siivoamista riittäisi hetkeksi.
-Ottaako joku vielä vihreitä kuulia? Marja-Leena kysyi

-Mitä ihmeen kuulia? Riku kysyi.
-Vihreitä marmelaadi karkkeja. Marja-Leena sanoi.
-Ei ainakaan minulle. Riku sanoi ja jatkoi rakentamista.

Osku tutkaili sohvalla saamiaan playmobil rakennuslaatikoita.

Mari laukkasi ympäri keittiötä uudella keppihevosella.
-Tää on maailman paras joululahja. Hän innostui. Keppihevonen oli aivan hurmaava hänen mielestään.

-Hei, saisimmeko hetkeksi teidän huomionne? Pasi pyysi.
Riitalla oli kädessään Pasilta lahjaksi saamansa taulu. Kaiki kääntyivät heidän puoleensa.

-Meillä on vielä yksi joululahja kertomatta teille. Pasi aloitti.
-Meille tulee keväällä vauva. Riitta kertoi.
-Voi onneksi olkoon. Marja-Leena riensi halaamaan miniäänsä.
-Eikä.Riku tuhahti.
-Katsotaan osaako sitä enää hoitaa niin pientä kun isot on jo koululaisia. Riitta mietti.
-Ihanaa, mä voin saada pikkusiskon. Se ois ihan huippua. Mari innostui.
-Onneksi olkoon teille. Sepi sanoi.
-Kyllä tämä on ilouutinen kerrassaan. Marja-Leena sanoi. Hänestä tulisi neljännen kerran mummi.
-Mennään nyt kahville, täällä on piparkakku kakku odottamassa ja kahvit. Pasi sanoi ja perhe kerääntyi keittiöön kahville. Keväällä olisi Tammihiirten perheessä vilskettä kun perheeseen syntyisi vauva. Jänniä aikoja tiedossa koko suvulle.


OIKEIN IHANAA JOULUA 2015 KAIKILLE LUKIJOILLE! Sylvanian families joulukalenteri kiittää kaikkia lukijoita ja kiittää kaikkia ihania ihmisiä joilta on saanut ostettua syksyn ja alkutalven ajan joulukalenteriin liittyvää rekvisiittaa. Paljon tämän kuukauden aikana tuli kuvattua ja kirjoiteltua tarinoita, toivottavasti olette viihtyneet mukana =)  Kirjoittaminen ja tarinat jatkuvat tämänkin jälkeen, mutta ei ihan näin tiiviillä aikataululla. Sepi Hiireläinen jatkaa Sylvian kylän kuvaamista blogissa joulun jälkeen.

KIITOS VIELÄ KERRAN KAIKILLE joiden ansiosta sain tämän joulukalenterin toteutettua!

                            HYVÄÄ JOULUA 2015 KAIKILLE!!!!

Joululahjoja ja ruokia

Sammalporon perheessä... 

Lapset olivat saaneet jo aamupalan jälkeen avata lahjat. Lastenhuoneessa oli leikkimiset täydessä vauhdissa kun kukin lapsista leikki omilla lahjoillaan. Elias oli toivonut Joulupukilta legoja ja autoja ja hän sai mitä toivoi.

Matilda oli kirjoittanut pitkän toivelistan joulupukille.
-Ei joulupukki tuonut minulle hevosta. Matilda tuumasi.
-Toipas. Viljami sanoi.
-Niin, keppihevosen. Matilda sanoi.
-Kirjoititko sinä että haluat oikean hevosen? Viljami kysyi.
-En. Joulupukki taisi tietää että ei meillä ole tilaa oikealle hevoselle ja toi siksi keppihevosen. Matilda päätteli.

-Sä sait silti lukemistakin. Viljami sanoi.
-Säkin sait. Matilda sanoi.
-Mä sain mitä toivoin ja enemmän. Mulla on sitä paitsi parempi keppihevonen. Viljami sanoi.
-Mullapas. Matilda sanoi.
-Sulla on tyttövärinen. Toi on ihan tyttöhevosen näköinen. Viljami sanoi.
-Äitiiii, Viljami kiusaa. Matilda puuskahti.

Yläkerrassa vanhemmat Teija ja Jouni ihastelivat lahjojaan. Jouni oli saanut uudet tossut ja Teija lehtiä ja patalaput.

-Lapset, tulkaa syömään. Täällä on jouluruokaa. Teija huusi. Hän oli saanut ruuat lämmitettyä ja he pääsisivät syömään jouluruokaa. Kinkun paistaminen oli onnistunut kaikin puolin ja se näytti herkulliselta.

Laatikot oli lämmitetty uunissa ja ne odottivat ottajiaan.

Viljami haki lautaselle pari perunaa.
-Etkö sinä aio muuta syödä? Jouni kysyi.
-Ottakaa te ensin, sillä minä aion sen jälkeen syödä ihan koko kinkun yksinäni loppuun asti. Viljami tuumasi
ja jäi odottelemaan että saisi laittaa lautasen täyteen kinkkua.

( Kiitos Jatta ruuista, Kiitos Aino ihanista keppihevosista, Kiitos Irma patalapuista,  Kiitos Jenni tossuista, kiitos Minna kirjoista, Kiitos Niina robotista )

Joulupöydän kalaherkut

Tammihiiren perheessä...

Sepi ja Marja-Leena olivat saapuneet Tammihiirien luokse syömään jouluruokia. Riitta oli kattanut keittiöön kalaruuat ensimmäiselle ruokakattaukselle. Illalla olisi vuorossa laatikot ja kinkku.
-Joulupukki on tuonut ison kasan lahjoja. Mari sanoi Sepille olohuoneessa.
-Meillä oli vain muutama lahja. Sepi vastasi.
-Ettekö te oo mummin kanssa olleet kilttejä? Mari kysyi.
-Ei sitä näin vanhana tarvitse lahjoja. Sitä on onnellinen ja iloinen monesta muusta asiasta ja ajatus on aina tärkein kaikessa. Sepi muistutti.
-Onhan se niin. Eikä mummi osaisi edes olla ilkeä tai tehdä kenellekkään kiusaa. Mari myönsi. 

-Äiti sanoi että lahjat avataan kun ollaan syöty ja käyty hautausmaalla. Mari sanoi. Keittiöstä kuului astioiden kilinää.
-Varovasti nyt Riku. Riitta sanoi kun Riku vahingossa tönäisi häntä ja koko lautaspino meinasi kaatua hänen selän takana.
-Anteeksi äiti. Mulla on vain kova nälkä ja haluan ruokaa. Riku sanoi.

Osku oli pöydän ääressä tekemässä itselleen leipiä kalaruuan kanssa.

Pasi oli hakenut vintiltä apupöydän ja Riitta oli siihen kattanut lisää kylmiä kaloja.
-Näyttääpäs hyvältä. Pasi tuumasi.
-Nyt vain syöt sitten mahan täyteen. Marja-Leena sanoi.
-Käskystä äiti. Pasi naurahti ja alkoi täyttää lautastaan ruualla.

-Syömään Mari ja Sepi. Riitta huuteli olohuoneen puolelle.
-Tullaan. Sepi vastasi ja lähti Marin kanssa hakemaan ruokaa.

Kalakattauksen jälkeen perhe lähti yhdessä käymään hautausmaalla. Hautausmaa oli jo täynnä kynttilöitä ja valo loisti joka puolella kauniisti kun ulkona oli pimeää.

Pasi laski kynttilän isänsä haudalle ja he viettivät haudalla pienen hetken. Sepi halusi kunnioittaa myös Rikhard Tammihiireä ja laski tuomansa kynttilän muiden kynttilöiden viereen.

-Voidaanko jo mennä kotiin? Riku kysyi.
-Mä haluan jo avata lahjat. Marikin sanoi.
-Nyt lähdetään. Riitta sanoi ja koko väki lähti takaisin Tammihiirien luokse avaamaan joululahjoja.


( Kiitos Jatta ruuista, kiitos Aino lahjoista, Kiitos Anneli leiptarjottimesta, Kiitos Minna juustosta ja oivariinista)

Joulurauhan julistus

Sepi ja Marja-Leena... 

Sepi ja Marja-Leena olivat laittaneet jouluaaton aamupäiväksi kahvihetken. Sepi oli tottunut aina pitämään joulun aikaan kahvihetken ennen joulurauhan julistusta. Kahvipöytään oli katettu joulu leivonnaisia ja kynttilä paloi pöydän ääressä.

-Tämän jälkeen lähdetään sitten kuuntelemaan joulurauhan julistus ja lähdetään Pasin perheen luokse.Marja-Leena sanoi.
-Siellä odottaakin meitä sitten ensimmäinen ruokakattaus. Hän jatkoi.
-Ovatko lapset jo avanneet lahjat? Sepi kysyi.
-Ei. Meillä on tapana avata lahjat vasta myöhään aattoiltana. Marja-Leena sanoi.
-Avataan mekin sitten lahjat vasta kun illalla palaamme kotiin. Sepi ehdotti.
-Sopii. Marja-Leena sanoi ja alkoi kaatamaan kahvia.

Kahvihetken jälkeen Sepi ja Marja-Leena sonnustautuivat ulkovaatteisiin ja lähtivät kuuntelemaan joulurauhan julistusta Sylviankadulle.

Joulurauhan julistus Huomenna,  jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla  hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka  sopimattomalla käytöksellä häiritsee,  on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen,  jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

Joulukalenteri 24.12 24.päivä

Sammalporon perheessä...

Elias oli malttamaton, hän ei saanut nukuttua. Äiti oli puhunut lahjojen saamisesta ja Joulupukista ja Elias oli päättänyt valvoa josko näkisi joulupukkia. Olihan hän nähnyt tontunkin hiippailevan ulkona.
Yläkerrasta kuului hiiren hiljaisia ääniä. Olikohan äiti jo herännyt keittämään puuroa?
Elias nousi sängystä ja hiipi yläkertaan.

Joulupukki siellä laittoi lahjoja kuusen alle.
-Jooukki. Elias tuumasi.
-Täällähän minä Joulupukki työntouhussa. Joulupukki vastasi ja laittoi lahjat kuusen alle.
Elias oli innoissaan, joulupukki oli tuonut lahjoja.
-Näitä ei saa ihan vielä avata, sinun pitää odottaa aamuun asti kun muutkin heräävät Elias. Joulupukki sanoi kun Elias olisi halunnut mennä avaamaan paketteja.
-Nyy, nyy. Elias tuumasi.
-Ei vielä. Sinä voit mennä pariksi tunniksi nukkumaan. Joulupukki sanoi ja kaappasi Eliaksen syliin.
-Sinä olet ollut todella kiltti tänä vuonna, jatka samaan tapaan ensivuonna. Joulupukki jatkoi.

-Nyt minun pitää jatkaa matkaa seuraavaan kotiin. Petteri Punakuono ja Kipinä  jo kopsuttelevat jaloillaan katolla. Joulupukki sanoi ja laski Eliaksen lattialle.
-Hyvää joulua Elias, nähdään taas ensi vuonna. Hän sanoi.
Elias vilkutti joulupukille ja meni sitten takaisin alakertaan nukkumaan. Kuusen alla odottaisi iso kasa lahjoja.
Aamulla Elias heräsi puuron tuoksuun ja kiiruhti yläkertaan. Tällä kertaa äiti oli jo keittänyt puuron valmiiksi ja puurolautanen odotti Matildan ja Viljamin vieressä.
-Jooukki. Elias sanoi.
-Joulupukki on tuonut lahjoja. Matilda sanoi.
-Eee, eee. Määä jooukki. Elias sanoi.
-Me ei nähty joulupukkia lainkaan Elias, ehkä sitten seuraavana jouluna. Viljami sanoi.
-Eee, eee. Määä jooukki. Elias toisti.

-Syödään reippaasti puurot niin päästään avamaan joululahjoja. Joulupukki meni jo Elias, se on käynyt yöllä. Sä et nähnyt Joulupukkia. Matilda sanoi.
Elias otti lusikan käteen ja alkoi syödä puuroa. Eivät isommat sisarukset ymmärtäneet häntä. Hän yritti kertoa nähneensä Joulupukin yöllä mutta isommat luulivat että hän halusi nyt nähdä joulupukin. Tietäisivätpä vain että hän oli ollut Joulupukin sylissäkin. Nyt vain lautanen tyhjäksi ja pääsisi avaamaan joululahjoja.

( Joulukalenteriin ilmestyy vielä tänään 24.12. muutama tarina päivän mittaan jouluaaton tapahtumista. Jouluaatto on täynnä taianomaisia hetkiä, Ihana joulua kaikille lukijoille! )

Sylviatunturilla...

Sylviatunturilla... 

-Voihan mahdottomuus, miten nämä kaikki lahjat taas tähän rekeen pakataan? Joulupukki tuumaili.

-Kyllä lapset saavat taas tänä vuonna lahjoja. Tonttutyttö Vikkelä vastasi joulupukille.
-Niin saavat, ovat olleet kiltteinä. Tarkkailija tonttu sanoi.
-Minä annan vielä syötävää poroille, jaksavat sitten kuljettaa isoa kuormaa. Tallitonttu sanoi ja antoi Petteri Punakuonolle heinää. Kipinä, toinen poroista sai myös heinää jotta jaksaisi vetää rekeä.

Joulupukki sai lahjasäkit laitettua rekeen järjestykseen.
-Hyvää matkaa Joulupukki. Joulumuori kävi toivottamassa.
-Kiitos, nähdään sitten kun palaan. Joulupukki sanoi.
-Täällä odottaa jouluruoka. Muori sanoi.

Joulupukki halasi muoria ja kiipesi reen selkään. Muut Sylviatunturin tontut vilkuttivat joulupukille.
-Hyvää matkaa. Tontut huusivat ja niin Joulupukki lähti matkaan yön selkään viemään lapsille lahjoja.

Ja kun Petteri Punakuono otti ensimmäisen askeleen ilmassa hänen nenänpäänsä muuttui punaiseksi valaisten koko pimenevän taivaan. Näin rekikulkue näki suunnistaa pimeässä talviyössä. Sinäkin saatat nähdä ensiyönä taivaalla Joulupukin reen kanssa.

OIKEIN IHANAA JOULUA TEILLE KAIKILLE SYLVIANTUNTURIN JOULUPUKILTA, JOULUMUORILTA JA TONTTUVÄELTÄ!!

( Kiitos Aino ihanista joulupaketeista, Kiitos Raija Kipinästä ja reestä)

Huomenna vielä jouluaaton kuvia ja tunnelmia pitkin päivää,  tervetuloa seuraamaan =)