torstai 25. helmikuuta 2016

Hiihtoloma

Sylviankylässä oli meneillään hiihtoloma koulusta. Tammihiiren Mari, Osku ja Riku olivat ulkona leikkimässä naapureiden kanssa. Leevi Hamsterinen pyöritti kovaa vauhtia ensimmäistä lumipalloa.


-Tehdään tästä oikein iso lumiukko. Hän tuumasi.
Riku ja Osku pyörittivät lumiukkoa varten lisää palloja. Ulkona oli onneksi suojakeli että lumiukon tekeminen onnistui.


Mari ja Lyyti Hamsterinen olivat hakeneet sisältä porkkanan lumiukolle.
-Eihän teidän isä harmistu kun me vietiin tää harja lumiukolle? Mari huolehti.
-Ei, kyllä iskä tietää että lumiukolla pitää olla harja. Lyyti tuumasi.


Koululaiset saivat lumiukon pallot valmiiksi ja alkoivat kasata lumiukkoa. Mari laittoi oksista lumiukolle käsiä.


-Pää täältä vielä paikoilleen. Riku sanoi ja nosti lumiukolle pään.
-Nyt voit laittaa Lyyti nenän ja silmät. Leevi sanoi siskolleen.
-Jee, meidän lumiukko on valmis. Osku sanoi.


-Tehdäänkö toinen vierelle? Riku ehdotti ja lapset alkoivat pyöritellä uusia palloja.
-Meillä ei oo toista porkkanaa. Lyyti sanoi.


-Ei se haittaa. Laitetaan sille tikkunenä. Leevi sanoi ja haki oksia käsiä varten.  Marikin sai pyöriteltyä palloja lumiukkoa varten.


 -Joko mennään sisälle? Tää alkaa tulla kylmä? Riku kysyi.
-Mennään meille. Leevi ehdotti.
-Voidaanko me tulla? Osku kysyi.
-Äiti ja Iskä on kanssa hiihtolomalla, kyllä meille varmaan voi tulla. Lyyti vastasi ja he lähtivät Hamsteristen luokse.
-Äiti, mitä sä teet? Leevi kysyi kun kaikki lapset saapuivat ovesta sisälle keittiöön.


-Täällä olisi sämpylätaikina valmiina. Hilda Hamsterinen sanoi pöydän äärestä.


-Voiko Mari, Osku ja Riku tulla meille? Voidaanko mekin leipoa? Lyyti kysyi.
-Saatte leipoa jos haluatte ja voi meille tulla kylään. Hilda vastasi.
-Mä en jaksa leipoa. Riku sanoi.
-En mäkään. Osku sanoi.
-Uolevi on olohuoneessa. Voitte mennä hänen seurakseen jos haluatte. Jos te muut haluatte leipoa, niin mars käsipesulle. Hilda opasti.
-Mä vielä mietin. Leevi sanoi ja meni kuitenkin tyttöjen kanssa käsipesulle.
Hilda kaatoi taikinan jauhoitetulle pöydälle.


-Mitä sä äiti sitten teet? Leevi saapui käsipesulta äitinsä viereen.
-Vaivaan täältä taikinasta ilmakuplat pois. Haluatteko te muut leipoa sämpylöitä? Hilda kysyi.
-Tätä kulhoa ei vissiin voi nuolla? Tästä ei irtoa mitään. Lyyti sanoi tutkien tyhjää kulhoa ja vei sen tiskialtaaseen.


-Siinä ei taida olla kuin jauhoja jäljellä. Hilda sanoi. Hän leikkasi taikinasta palaset leipojille.


-Sitten voitte pyöritellä niistä sämpylöitä. Ne laitetaan uunipellille vielä kohoamaan ja sitten uuniin. Hilda opasti ja palasteli lisää taikinaa.
-Voisko tästä tehdä ison leivän? Leevi kysyi oman taikinapalan äärellä.


-Kyllä voisi. Meillä taitaa olla nyt vain niin paljon syöjiä että tehdään näistä iso kasa sämpylöitä. Hilda sanoi.
Leevi palasteli oman taikinapalan paloiksi ja pyöritteli sämpylöitä. Hilda neuvoi Maria mistä keittiöstä löytyi uunipellit ja leivinpaperi ja Mari toi peltejä sämpylöitä varten.
-Onko nää äiti tarpeeksi hyviä? Leevi kysyi.
-Hyvältä näyttää. Hilda vastasi.


 Mari auttoi Hildaa sämpylöiden paistamisessa sitä mukaan kun pellit täyttyivät.


-Nyt sitten vain paistetaan nämä. Hilda sanoi ja laittoi seuraavan pellillisen uuniin.
Lyyti pyöritteli vielä omia sämpylöitä tarkkaan.
-Tästä ei äiti tuu ihan pyöreää. Hän sanoi.


-Ei sen tarvitse olla pyöreä. Se kohoaa uunissa jonkin verran. Hilda sanoi.
Pikku hiljaa talossa tuoksui vastapaistetut sämpylät.
-Sitten voimme siivota pöydän niin pääsette syömään. Hilda sanoi.
-Äiti, onko pakko? Leevi kysyi.
-Kyllä työn jäljet pitää aina siivota pois vaikka se olisikin sitten se tylsin vaihe. Hilda sanoi ja ojensi tiskirätin Leeville.
-Ihan mälsää. Leevi totesi mutta alkoi pyyhiä pöytää jauhoista.
Tytöt auttoivat Leeviä ja pian oli pöytä saatu siivottua. Hilda laittoi pöytään lautaset, voin ja ison kasan sämpylöitä. Riku, Osku ja Uolevi saapuivat olohuoneesta alakertaan.
-Täällähän tuoksuu hyvälle. Uolevi sanoi.
Lapset istuutuivat pöydän ääreen ja kukin otti itselleen sämpylöitä.


Osku nappasi omansa samantien käteen ja haukkasi palasen.
-Nam, tää on hyvää. Hän tuumasi.


 -Sä et edes voidellut sitä vielä. Mari sanoi.
-Mulla on niin kova nälkä. Osku sanoi.
-Teidän pitää tulla seuraavaksi meille. Äiti tekee sitten herkkulautaset. Hän jatkoi.
-Herkkulautaset, mitä ne on? Lyyti kysyi.
-Näette sitten kun tuutte meille. Riku sanoi.  Uolevi haki itselleen sämpylän ja voiteli sen.
-Kyllä näyttää hyvältä. Kiitos Hilda. Hän sanoi vaimolleen.


-Kiitos kuuluu lapsille. He tässä ahkeroivat. Hilda sanoi.
-Kiitos lapset, kyllä nyt kelpaa viettää hiihtolomaa. Uolevi sanoi lapsille. Lapset jäivät herkuttelemaan sämpylöillä. Onhan se mukavaa touhuta ulkona lumessa ja nauttia lomasta koulusta.


                        Oikein hyvää hiihtolomaa kaikille!!


lauantai 20. helmikuuta 2016

St John's koulun terveydenhoitaja

St John's koululla terveydenhoitajan huoneessa Riitta Tammihiiri valmistautui kevään terveystarkastuksiin.
Hän haki laatikosta lapsille terveyskortit valmiiksi odottamaan tarkastuksia.


-Riitta, Riitta. Minä kaaduin ja käteeni tuli haava. Taika Suklaapupu saapui terveydenhoitajan luokse.


-Voi, siitä vuotaa verta. Puhdistetaanpas se ja laitetaan sidos päälle. Mihin sinä kaaduit? Riitta kysyi.
-Minä liukastuin pihassa ja käteni osui kivetyksen reunaan. Se sattui. Taika kertoi ja otti Riitan ojentamia puhdistusliinoja. Hän pyyhi haavaa varovasti ja pudotti liinat lattialle.
-Minä voin puhdistaa sen loppuun. Riittas sanoi ja puhdisti haavan. Hän sai verenvuodon samalla tyrehtymään.


-Sinä voit Taika mennä istumaan tuonne sängylle. Haen pöydältä laastaria. Riitta sanoi ja Taika kipusi sängylle odottamaan.
-Tämä varmasti on sopivan kokoinen. Riitta sanoi ja meni sängyn äärelle.
-Laitetaan tämä siihen päälle, niin  se suojaa haavan eikä siihen mene likaa. Tarvitsetko kotiin mukaan laastaria? Hän jatkoi.


-Meillä varmaan on kotona laastaria. Taika vastasi.
-Haluatko että kirjoitan äidillesi tapahtumasta kotiin viestilapun? Voin laittaa siihen samalla haavan hoito-ohjeet. Riitta kysyi.
-Laita vaan niin äiti tietää että kävin täällä. Äiti voi muuten viedä mut lääkäriin kun se kuitenkin pelästyy.  Taika vastasi. Riitta laittoi laastarin haavan päälle.


-Nyt on valmista. Onko haava kovin kipeä? Tarvitsetko särkylääkettä? Riitta vielä kysyi.
-En tarvitse. Kyllä se varmasti helpottaa kohta. Taika vastasi.
-Tuon lapun vielä myöhemmin tänään lokeroosi nin voit viedä sen kotiin sitten. Riitta sanoi ja Taika lähti takaisin koulutunnille. Riitta jäi kirjoittamaan lappua Taikan vanhemmille.


Samaan aikaan terveydenhoitajan huoneen ulkopuolella joku katseli seinään kiinnitettyjä lappuja.


-Olen varmasti tullut oikeaan paikkaan. Nainen tuumasi.


-Kop.kop. Onko täällä ketään? Nainen huhuili ovelta ja astui Riitan työhuoneeseen.
Riitta kääntyi tuolillaan ympäri ja katsahti ovelle.


-Hyvää päivää. Minä olen Emily Ylppö. Olen terveydenhoitaja- kätilö ja tulin tänne sijaiseksi. Emily esittäytyi.
-Tervehdys, olen Riitta Tammihiiri ja sinä olet tulossa minun sijaisekseni. Minä jään muutaman viikon päästä kotiin kun tämä vauveli on syntymässä. Ehdin vielä perehdyttää sinut tähän työhön. Riitta kertoi ja näytti isoa mahaansa. Vauva olisi pian tulossa maailmaan. 
-Tiedän että työni on pääasiassa koululaisten terveydenhoitoa mutta otin mukaani muutamia tavaroitani. En tiedä mikä täällä on kätilö tilanne mutta voin tarvittaessa auttaa kätilön töissäkin. Emily kertoi.
-Meille on kaupungista tullut tarvittaessa kätilö. Riitta sanoi.
Emily kävi hakemassa matkalaukut ja toi sieltä esiin vauvatarvikkeita.
-Tässä on vauvan syntymähetkeen tarvikkeita. Setäni on tutkinut pienten vauvojen syntymää ja tehnyt ohjeita miten auttaa jos vauva syntyy liian aikaisin. Emily kertoi ja näytti tarvikkeitaan.


-Tässä on lämpöpeite, lämpöpuku, vaaka ja pituusmitta. Lisäksi on korvikemaitoa jos vauva syntyy liian aikaisin eikä äiti vielä pysty imettämään. Emily esitteli.
-En olekkaan näin pieniä mittoja vielä nähnyt. Kätilö tuo vain vaa'an tullessaan. Riitta sanoi.
-Lisäksi setäni on tehnyt tälläisen vauva oppaan johon merkitään vauvan mitat säännöllisesti niin voidaan seurata että vauva kasvaa ja voi hyvin. Emily näytti pientä kirjasta.


-Ihan uusi juttu minulle. Riitta tuumasi.
-Tämä on niin ikään neuvolakortti. Emily kertoi vihkosen nimen.
-Koululaisilla on omat terveyskortit mutta vauvoilla ei ole omia kortteja. Kätilö merkitsee vain syntymäpainon vanhemmille. Riitta sanoi.
-Voisiko täällä ottaa käyttöön kortit? Emily kysyi.
-Kyllä varmasti. Voin keskustella tämän alueen kätilön kanssa tai vaikka pyytää hänet käymään täällä niin voimme yhdessä keskutella kaikesta. Riitta ehdotti.
-Se olisi mukavaa. Setäni kovasti kantaa huolta aivan pienistä vauvoista, hän haluaa heillekin turvata kaiken avun hyvään kasvamiseen ja nämä varmasti tulevat kaikkialla käyttöön pikku hiljaa. Emily kertoi uudistuksesta.
Riitta haki opastekyltin minkä talomies oli tehnyt valmiiksi sijaisen tuloa varten.
-Käyn kohta pyytämässä Timppa Kettusen joka on koulun vahtimestari kiinnittämään tämän tuonne ulkoseinälle. Tietävät lapset sitten koska olet paikalla. Riitta näytti.


-Minun piti ottaa mukaani myös vauvan kantokoppa, mutta se jäi vahingossa kotiin. Tuon sen sitten huomenna mukanani. Emily kertoi.
-Tässä on nämä terveyskansiot joista löytyy paljon tietoja. Sinä voisit tutkia näitä, niin minä käyn vahtimestarin luona. Jos tulee kysyttävää, niin autan sitten kaikessa ja kerron koulun käytännöistä. Riitta ojensi Emilylle terveysoppaan.


Riitta lähti käymään vahtimestarin luona ja Emily katseli ympärilleen.
-Tässä on sitten uusi työpaikkani hetkeksi aikaa. Lasten terveydenhoitoa ja tarvittaessa kätilön töitä. Emily iloitsi. Työhuoneen seinällä oli lapsille ohjetauluja liikkumisesta, terveellisestä ruuasta ja hyvästä hampaiden pesusta.


-Mukava aloittaa täällä sijaisena. Emily huokasi ja oli iloissaan uudesta työstä.



Tervetuloa Sylviankylään Emily Ylppö!






sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivä 14.2.

-Sepi. Kakkutaikurit mainostivat lehdessä että heillä on ystävänpäivän kunniaksi teemapäivä. Marja-Leena sanoi.
-Teemapäivä? Sepi kysyi.
-Niin, mennään käymään siellä. Kakkutaikurit ovat taitavia kakkujen tekijöitä. Marja-Leena vastasi.
-Käydään vain. Sepi tuumasi ja he lähtivät käymään kakkutaikureiden luona.


-Ompas siellä herkkuja. Sepi sanoi nähtyään ikkunasta pilkahduksen kakkutaikureiden kauppaan.
Ikkunasta näkyi myös kakkutaikurit työpöydän äärellä tekemässä suunnitelmia.


-Kakkutaikurit ovat siskokset, Annika ja Jatta Harmaakaniini. Annika hoitaa myymälää ja Jatta on kakkujen taikuri tekijä. Katso, Annika on viemässä tuollaista herkullista kääretorttua myyntihyllylle. Marja-Leena kertoi.
-Mennään sitten sisälle ihastelemaan. Sepi sanoi ja he astuivat sisälle myymälään.
-Tervetuloa Kakkutaikureiden herkkukauppaan. Annika Harmaakaniini toivotti.
-Kiitos. Marja-Leena sanoi.
-Ystävänpäivän kunniaksi vietämme tänään herkkupäivää. Ottakaahan siitä heti suu makiaksi. Annikka sanoi ja näytti tiskillä olevia karkkeja. Sepi otti kulhosta marmelaadin. Sekin oli vaaleanpunainen ystävänpäivä teemaan liittyen.


 -Katso Sepi tuonne miten ihana leivos. Marja-Leena kuiskasi Sepille.
-Ja oikein kuohuvaakin tarjolla. Sepi kuiskasi takaisin.


-Tänään meillä on vaaleanpunaisia ihanuuksia. Katselkaa vain rauhassa ympärillenne. Annika hymyili.


Myyntitiskeillä oli monenlaisia leivonnaisia myynnissä.


-Voi miten ihania kakkuja. Marja-Leena huokaili ja kierteli myyntihyllyjen äärellä.
-Jatta on tänään taituroinut oikein urakalla keittiön puolella. Annika kertoi ja keittiön puolella kuuluikin leipomisen ääniä.


Jatta hääräsi kovaa vauhtia lisää kuppikakkuja myytäväksi. Tänään oli myymälässä ollut aikamoinen tohina.
-Annika, täällä on valmiina seuraava tarjotin. Hän huudahti siskolleen.
-Odottakaas pieni hetki, käyn auttamassa siskoani. Annika sanoi ja kiiruhti keittiön ovelle.


Jääkaapin ovessa oli uusia suunnitelmia ja Jatta oli leipomassa seuraavaksi lisää kääretorttuja.
-Tässä nämä kuppikakut. Jatta ojensi tarjottimen Annikalle.
-Kiitos, vien ne heti kylmään. Annika sanoi ja Jatta kääntyi takaisin keittiöön.


-Löytyykö mitään mieluista? Annika kysyi saatuaan kuppikakut kylmään.


-Oletteko te kauan tehneet kakkuja? Sepi kysyi.
-Kakkutaikurit perustettiin muutama vuosi sitten. Minä olen enemmän täällä myymälän puolella. Yhdessä teemme kuitenkin tilaustöitä, meiltä voi tilata kakkuja, kuppikakkuja, kääretorttuja ja muita herkkuja. Annika kertoi.

Keittön puolelta kuului veden valuminen ja Jatta oli saanut kuppikakkujen valmistuksesta tulleet tiskit tiskattua.

-Annika, tarvitsetko myymälän puolelle jotain vai saanko ryhtyä kääretorttujen valmistukseen? Jatta kysyi ja tervehti myös Sepiä ja Marja-Leenaa.
-En tarvitse enempää tällä hetkellä. Annika vastasi.
-Sinä olet Jatta kyllä tehnyt upeita kakkuja. Marja-Leena kehaisi Jatalle.
-Kiitos. Jatta kiitteli.
-Olet kyllä mahdottoman taitava. Marja-Leena sanoi.
-Kiitos. Nyt menen taas jatkamaan töitä. Näin ystävänpäivänä tekemistä riittää. Kaikki haluavat muistaa rakkaitaan ja tämä on kyllä sellainen rakkauden ja ystävyyden päivä. Jatta sanoi.
-Siitä se idea tälle päivälle tulikin että voisimme leipoa ystävänpäivä herkkuja kaikille kyläläisille. Annika jatkoi.
Jatta pääsi  keittiössä lempipuuhaansa. Hän niin nautti leipomusten tekemisestä.


Hän oli Annikan kanssa viime vuonna voittanut vuoden kakkumestarikisan. He olivat saaneet ison julisteen muistoksi seinälle kisoista.


-Mitäs teille sitten pakataan kotiin vietäväksi näin ystävänpäivänä? Annika kysyi.
-Nuo Jatan tekemät kuppikakut olivat niin upeita että me voisimme ottaa kaksi sellaista kotiin. Marja-Leena sanoi. Annika haki myyntitiskiltä kuppikakut.
-Mitkäs näistä pakataan teille? Hän kysyi ja ojensi tarjottimen Marja-Leenan ja Sepin katsottavaksi.


-Otetaan nämä kaksi tästä. Marja-Leena näytti ja Annika alkoi pakkaamaan kuppikakkuja.
-Tässä olkaa hyvä. Annika ojensi kakkurasian.
-Kiitos. Nämä ovat kyllä niin ihania kaikki teidän herkkunne. Marja-Leena sanoi.
-Oikein hyvää ystävänpäivää teille. Sepi toivotti.
-Kiitos samoin teille ja tervetuloa uudelleen. Annika sanoi. Jattakin saapui vielä hyvästelemään asiakkaat.


-Olipas siellä herkkuja tulvillaan koko kakkutaikureiden kauppa. Sepi tuumasi ulkona.
-Kyllä, ihan mahdottoman upeita kakkuja. Olisi tehnyt mieli viedä kaikki kotiin. Marja-Leena sanoi.


-Mitäs luulet, ehtisiköhän kakkutaikurit tehdä meidän häihimme kakun ja muut kahvitarjottavat? Sepi mietti.
-Se olisikin hienoa. Me voisimme joku päivä käydä kysymässä asiaa kun saamme päätettyä kutsuvieras määrän. Marja-Leena innostui.
-En osaa edes kuvitella millaisen hääkakun Jatta osaisi loihtia kun kaikki nuo kakut oli niin upeita. Sepi sanoi.
-Toivotaan että heillä olisi aikaa kalenterissa häidemme aikaan. Häihin on enää 3kk aikaa. Marja-Leena sanoi.
-Aika menee niin nopeasti. Pian pitää alkaa lyödä suunnitelmia lukkoon. Sepi muistutti.
-Tottakai. Nyt mennään kotiin herkuttelemaan kuppikakuilla. Marja-Leena sanoi ja he lähtivät kotiin.


                                   Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille!! 



(P.S. Kiitos 1:1 elämässä Jatalle kaikkien kakkuherkkujen( ja ruokaherkkujen) tekemisestä ja tämä kakkutaikureiden herkkukauppa olkoon minun kiitokseni sinulle kaikista ihanuuksista joita olen saanut sinulta hankittua. Olet kyllä aivan mahdottoman taitava! Kiitos kun teet tälläisiä ihanuuksia! Nämä kuvat on otettu järkkärillä jotta yksityiskohdat pääsevät paremmin esille. Sylvian kylässä on taas yksi kauppa saatu esiteltyä ja kakkutaikureista varmasti kuulemme tarinoiden edetessä vielä lisää. Kiitos vielä Jatta aivan kaikesta!
Kiitos Teijalle verhoista ja kiitos Niinalle ihanasta shamppanja pullosta laseineen, kiitos Minnalle reseptikirjoista ja astianpesuaineesta )