Herkkulautaset

Koululaiset saapuivat Tammihiirien luokse.
-Äiti, saako Leevi ja Lyyti tulla meille? Mari kysyi vanhemmiltaan.
-Kyllä he voivat tulla. Riitta Tammihiiri vastasi.

-Saadaanko me nähdä teidän uusi vauva? Leevi kysyi.
-Tottakai saatte. Eini on nukkumassa päiväunia mutta herää varmasti kohtapuolin. Riitta vastasi.
-Voi Osku... Sinulla on ihan kuraiset jalat. Pasi huomasi sohvalta.
-Mä sanoin sulle että isi ja äiti ei tykkää kun hypit siellä vesilammikossa. Riku tönäisi veljeään.

-Nyt saat hakea harjan ja siffelin ja puhdistaa nuo kurat. Pasi sanoi.
-Joo joo isä. Osku vastasi ja meni siivouskaapille. Hän otti siivousvälineet ja alkoi sivoamaan lattiaa.

-Äiti, voitko sä tehdä meille herkkulautaset? Mari kysyi.
-Onko teillä välipala nälkä? Riitta kysyi.
-On ihan hirveä nälkä. Riku sanoi.

-Minä voin laittaa välipalaa, isä varmaan sillä välin hakee Einin alakertaan. Riitta sanoi ja meni keittiöön laittamaan herkkulautasta valmiiksi.
-Katsokaas lapset, laitoin tänään tähän Einille keinun valmiiksi. Käydäänpäs hakemassa neitonen keinumaan. Pasi sanoi ja hän kävi Marin ja Lyytin kanssa hakemassa Einin. Pojat  lähtivät lastenhuoneeseen ja Osku vaihtamaan kuivia vaatteita kastuneiden tilalle.
-Tää on hieno keinu. Lyyti ihasteli Marin kanssa Einin keinua.

-Einikin tykkää, se meinaa nukahtaa siihen uudestaan. Mari sanoi.
-Ihana kun sä sait pikkusiskon. Lyyti sanoi.
-Onhan se. Mari vastasi.
-Mäkin haluaisin meille pikkusiskon. Lyyti ihasteli Tammihiirien uusinta tulokasta.

-Muistakaa tytöt,  ei saa antaa liian kovia vauhteja sitten. Pasi selitti.
-Ei tietenkään isä. Mari vastasi.
Riitta oli keittiössä jo laittanut tuulemaan. Hän palasteli kurkkua tikuiksi leikkuulautasella.

-Vielä nämä niin tarjotin on valmis. Riitta tuumasi ja vei kurkkutikut isolle vadille. Vati oli täytetty kasviksilla ja hedelmillä, se oli heidän perheen oma herkkulautanen.
-Tulkaahan sitten kaikki syömään. Hän huusi.

Lapset tulivat pöydän ääreen ja jokainen valitsi omalle lautaselleen haluamiaan herkkuja. Rikulla oli porkkanaa ja kurkkua.

Leevin lautaselta löytyi kurkkua, porkkanaa ja viinirypäleitä.

Lyytin lautaselta löytyi iso kasa porkkanoita.

Mari oli ottanut puolestaa omenoiden ystävä ja niitä löytyi kasa hänen lautaseltaan.

-Äiti, täällä on Einillekin lautanen. Osku huusi lautasten kanssa.

-Voi kultapieni, Eini ei vielä saa syödä porkkanoita. Pitää odottaa että hän vielä tovin kasvaa. Minä voin syödä toisen tekemäsi annoksen. Se oli kyllä hieno ajatus tehdä pikkusiskollekin lautanen. Riitta sanoi.
-No, ota sä sit tää toinen. Osku ojensi toisen lautasen äidilleen.
Alakerrassa Pasi oli menossa jatkamaan lehden lukemista viinirypäle kulhon kanssa.
-On tämä keinu kyllä komia. Kyllä Einin kelpaa nyt keinutella. Pasi tuumasi.

Lapset saivat herkkulautaset syötyä ja oli pelihetken aika. Kaapista otettiin tällä kertaa esiin trivial pursuit peli.
-Tää kyllä aika vaikee. Leevi mietti.
-Me voidaan jokainen antaa vaikka vähän vinkkejä tai vaihtoehtoja mikä voisi olla oikea vastaus. Mari ehdotti.

-Mikä tää on? Maantiede kysymys mulle. Riku sanoi.
-Ootas.. Missä valtameressä sijaitsee Diego Carcian saari? Leevi kysyi kortistaan.
-En mä tiiä.. Jossain valtameressä. Riku pohti.
-Haluatko tarkentaa? Leevi kysyi.
-En mä.. Mä arvaan Atlantin valtameressä. Riku vastasi.
-Väärin, Intian valtameressä. Leevi sanoi oikean vastauksen.
- Nää on kyllä vaikeita mutta en mä kyllä oo varmaan maantiedon tunnilla edes kuunnellut tarpeeksi. Riku sanoi.
-Sun vuoro Leevi heittää noppaa. Mari sanoi ja lapset jatkoivat lautapelin pelaamista.

KIITOS Jatta herkkulautasista, kiitos Teija keinusta ja kiitos Niina trivial pursuit pelistä.

Lumet sulamassa pois

-Mä haluan vielä kiivetä tuonne kinosten päälle. Leevi Hamsterinen totesi ulkona.

-Älä kiipeä, se kasa on jo ihan sulamassa. Lyyti sanoi veljelleen.
Leevi ja Lyyti olivat Tammihiiren koululaisten kanssa ulkona leikkimässä.
-Kyllä se vielä kestää. Leevi sanoi ja meni kasan luokse.

-Leevi, se on kyllä aikamoisen sulanut juurestaan. Riku sanoi.
-Mutta mä haluan vielä katsoa maisemia. Leevi sanoi ja kiipesi kinoksen päälle.

-Tuu nyt oikeesti sieltä alas. Lyyti huudahti.
-Mä tuun, mä tuun. Leevi sanoi ja kiipesi takaisin alas.

-Tuolta on jo ihan lumet sulaneet. Riku huomasi.
-Mennään katsomaan. Osku ehdotti ja koululaiset lähtivät tien varteen katsomaan.

-Tää on ihan mutaista. Mari sanoi.
-Lumet on ihan vesivelliä. Leevi sanoi. Osku lähti katsomaan lähempää.

-Täältä näkyy oma kuva. Osku sanoi katsoen omaa kuvaansa vedestä.

-Sulla kurastuu ihan tassut. Äiti ei tykkää yhtään kun sä meet sisälle kuraisena. Mari torui veljeään.
-Ei nää nyt niin kuraset oo. Osku sanoi ja humpsista keikkaa hän pyllähti vesilammikkoon. Riku kiiruhti auttamaan veljeään.

-Minäkin tulen auttamaan. Leevi kiiruhti apuun ja he auttoivat Oskun ylös vedestä.

-Mulla kastui housut. Voi ei. Osku huomasi.
-Niin kastui ja äiti ei tykkää yhtään. Mari torui uudestaan veljeään.
-Mäkin oon ihan kuravedessä. Riku sanoi veljelleen.
-Anteeksi. Ei ollut tarkoitus sinne pulahtaa. Osku pyysi anteeksi.

-Saat anteeksi mutta saat kyllä itse kertoa äidille miksi me ollaan kastuttu. Riku sanoi.
-Mennäänkö vielä meille leikkimään? Pääsette katsomaan meidän Eini vauvaa. Mari kysyi Leeviltä ja Lyytiltä.
-Voidaanko me tulla? Leevi kysyi.
-Varmasti, äiti tekee meille varmaan herkkulautaset jos oikeen kiltisti pyydetään. Mari innostui.
-Voidaan me tulla vähäksi aikaa. Lyyti sanoi ja he lähtivät Tammihiirille leikkimään.

Osku tuli joukon viimeisenä ja hänen oli kylmä märissä vaatteissa.
-Ihan mälsää. Hän potki lunta tieltään. Kun muut olivat kulkeneet pidemmälle Osku päätti vielä mennä tutkimaan vedestä heijastuvaa omaa kuvaansa.
-Ei se haittaa enää kun oon jo kastunut. Hän päätti ja alkoi kävellä veden reunalla.

 -Osku ,mihin sä jäit? Riku huusi kauempaa.
-Mä oon jo tulossa. Osku vastasi ja kiiruhti eteenpäin.
-Voi ei, tässä onkin ihan mutaa. Hän huomasi jalkojensa olevan ihan mudassa.

-Nyt ihan varmasti äiti suuttuu ja mä jään ilman herkkulautasta. Ehdin vielä puhdistaa jalkoja lumessa. Osku kiipesi lumen päälle ja toivoi että suurimmat mutajäljet jäisivät sulavaan lumeen.

-Osku, tuu jo. Me ollaan melkeen kotipihassa. Mari huusi ja Osku lähti juoksemaan.
-Toivottavasti äiti ei tuu kauhean vihaiseksi. Sillä on muutenkin kädet täynnä hommia kun Eini vauva valvoo yöt. Osku mietti ja sai muut kiinni.
-Voi Osku, sä oot ihan mudassa. Lyyti alkoi nauramaan ulko-ovella.
-Mutapelle. Riku sanoi.
-Ainakin mulla oli kivaa. Osku vastasi ja nauroi muiden mukana ja koululaiset menivät sisälle.

( tarina jatkuu seuraavassa tarinassa... )