Hääjuhla, osa 2.

-Kyllä meille on järjestetty hienot häät. Marja-Leena sanoi.
-Ehdottomasti, Pasi ja Riitta ovat tehneet ison työn. Sepi sanoi.
-Tämä paikkakin on niin upea. En olisi edes itse tiennyt tästä Kesälän puistosta. Hän vielä jatkoi.
-Täällä on kesäisin niin kaunista. Tulee vain niin harvoin täällä käytyä. Marja-Leena myönsi.
-Ehkäpä me käymme jatkossa täällä hääpäivää juhlimassa piknikillä. Sepi ehdotti.
-Se olisikin mainio idea. Marja-Leena iloitsi.
-Hääpari, te voisitte kohta siirtyä kabinetin puolelle leikkamaan hääkakkua. Pasi kävi sanomassa. Sepi ja Marja-Leena lähtivät kapinettiin.
-Maistuiko suolaiset? Olisitteko halunneet lisää voileipäkakkua? Paavo tuli Sepiä vastaan.

-Ei, siis kiitos. Kaikki oli aivan hyvää ja nyt on kyllä mahat täynnä. Jos vielä hääkakkua jaksaa maistaa palasen niin se on riittävästi. Sepi kiitteli.
-Pakkaanko teille tästä vielä kotiin vietäväksi herkkuja? Ei sitten tarvitse illalla kokata. Paavo ehdotti.
-Kiitos, se sopii. Sepi sanoi.
-Sepi, tule katsomaan miten upeat kakut Jatta on loihtinut. Marja-Leena huokaili.

-Ompa kauniit. Sepi yhtyi ihasteluun.
-Laitan kohta kakun teille leikattavaksi. Pasi kuulutti tuolla jo vieraat siirtymään tännne. Jatta sanoi ja siirtyi laittamaan ensimmäisen kakun leikattavaksi.
-Teille on valmistettu kotiin vietäväksi vielä oma pieni kakku, niin saatte juhlia hääpäiväänne vielä kotona. Hän sanoi.
-Kiitos. Marja-Leena kiitti. Jatta sai kakun esille ja hääpari asettui leikkaamaan kakkua.

Ja kun kakkulapio painui kakkuun polkaisi Marja-Leena jalalla lattiaan. Häävieraat innostuivat taputtamaan.
-Jaahas, tämän perheen emännästä tuleekin sitten isäntä. Pasi tuumasi.
-Minä en muistanut koko polkaisemista. Sepi kuiskasi Marja-Leenalle kun he asettuivat syömään hääkakkua.
-Ei se mitään, minä muistin. Marja-Leena sanoi.  Ensimmäinen kakku meni nopeasti ja Jatta laittoi toisen kakun tarjolle.
-Ei olisi yksi kakku riittänyt. Sepi sanoi nähdessään tyhjän kakkutarjottimen lähtevän pesuun.

-Minä kiitän omasta puolestani näistä häistä ja toivotan hääparille vielä onnea ja Jumalan siunausta. Marja-Leena ja Sepi, onnea. Tiitus kävi sanomassa mikrofoniin.

-Kiitos. Hääpari kiitteli.
Reino Suklaapupu tuli lavalle seuraavaksi ja piti oman puheensa. Hän kertoi miten oli saanut Sepin Sylviankylään valokuvaamaan kylää ja kylän tapahtumia ja miten hän oli onnellinen että Sepi oli täältä löytänyt vaimon itselleen.
-Me jo ajateltiin että mahdetaanko ikinä päästä häihin. Vihdoin kutsu kolahti. Reino sanoi ja onnitteli vanhaa koulukaveriaan sydämenstä pohjasta.

-Nyt se on sitten sellainen hetki, että meidän osalta illan vietto on vapaata. Kabinetistä saa hakea syötävää ja juotavaa, sitä on runsain mitoin varattuna. Iltaan asti saamme olla täällä. Päästämme kuitenkin hääparin tästä jatkamaan omaa illan viettoaan ja kuulemma häämatkalle on hääpari lähdössä vasta kesemmällä. Pasi tuli vuorostaa lavalle puhumaan.
Vieraat alkoivat taputtamaan.
-Eiköhän siis toivoteta vielä kerran onnea Sepi ja Marja-Leena Hiireläinen ja oikein ihanaa loppuiltaa teille ja kiitoksia minun ja vieraiden puolesta tästä hääpäivästä ja hääjuhlasta. Pasi kiitti ja vieraat taputtivat vielä lisää.
Sepi ja Marja-Leena alkoivat tehdä lähtöä Kesälän paviljongilta kotia kohti.

-Käydään vielä kabinetissa kiittämässä. Marja-Leena ehdotti ja hääapari kävi vielä esittämässä kiitokset päivän herkuista Jatalle ja Paavolle.

-Olkaa hyvät. Paavo sanoi.
-Karjula tuo ruuat teille autolle kohta ja saatte jatkaa matkaa. Kiitoksia häistä meidänkin puolestamme. Jatta sanoi ja hääpari päätti lähteä autolle. 
Vieraat seurasivat vielä heidän lähtöään ja he saivat uudestaan saippuakupla sateen lähtiessään.

      ONNEA SEPI JA MARJA-LEENA HIIRELÄINEN!


Kiitokset kaikille lukijoille häähumuun osallistumisesta. Tämä oli aikoinaan blogia aloittaessa haaveena että jonain päivänä voisin Sepille häät järjestää. Tarinaa on ollut ihana kirjoittaa tässä kuluneen vuoden aikana miten Sepi löytää puolison itselleen ja miten kaikki etenee tarinamuodossa. Hääkuvaaminen on toteutettu pääosin ulkona ja voin sanoa että ulkokuvaamisessa on omat haasteensa. Tämä oli ihana tehdä ja toivottavasti olette nauttineet häätunnelmista.
KIITOS!

Kiitos Jatta aivan ihanista hääherkuista.
Kiitos Nina Tanelin, Tanelin äidin ja Nelli serkun pääsystä hääjuhlaan. Luulen että täältä saapuu kotiin väsynyt juhlajoukko ja Taneli on sitten aikas paljon herkutellut joten suosittelen pesemään hampaat hyvin.
Kiitos Katja opastuksesta miten tehdä Tiitukselle puku.
Kiitos Liisa Silkkilän vaatekauppaan saapuneista kauluspaidoista ja mekoista.

Blogissa jatkuu sylviankadun seikkaillut uusin tarinoin, seuraava suurempi tarinajakso ilmestyy heinäkuun aikana kun pääsette tutustumaan Laineenkylän SuviCampingin leirintäalueelle =)
Tervetuloa sylvanian families tarinoiden mukaan niin vanhat kuin uudet lukijat!

Kiittäen Heidi ruudun takaa.

Hääjuhla, osa 1.

Herra Karjula ajoi hääauton Kesälän Paviljongille hääpari kyydissä.
-Perillä ollaan, parkkeeraan auton tähän sivuun. Karjula sanoi. Sepi Hiireläinen nousi autosta auttamaan morsiantaan Marja-Leenaa alas.

-Tervetuloa paviljongille ja onnea hääparille. Pasi Tammihiiri, Marja-Leenan poika otti hääparin vastaan.
Samassa hääparin ylle nousi vieraiden puhaltamat saippukuplat.

-Kiitos, kiitos. Hääpari kiitteli.

-Nyt sitten vain kävelette tuonne ylös ja pääsemme aloittamaan hääjuhlan. Pasi sanoi ja vieraat siirtyivät hääparin mukana paviljongille.
-Voi noita nuoria. Karjula hymyili saippuakuplille. Yleensä taisi olla tapana heittää riisiä, mutta tämä oli jotain uutta.

Sepi ja Marja-Leena näkivät paviljongin ja sen vieressä olevan kabinetin.

-Tännepäin vaan. Pasi johdatteli.
-Nyt saatte ensin istahtaa hetkeksi paikoilleen niin pistetään juhlat käyntiin. Hän jatkoi ja opasti hääparin paikoilleen istumaan.

Vieraita istui niin ulkona kuin sisällä.
-Hyvä hääpari, häävieraat, naiset, miehet ja lapset. Tervetuloa vielä juhlimaan kanssamme hääparin kahvihetken täällä Kesälän paviljongilla. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita. Pasi aloitti puhumisen mikrofonin takaa.

Jorma Kivimäki, häiden valokuvaaja oli saanut kamerat kuntoon ja oli valmiina taas kuvaamaan häitä.

Taika ja Tuulia Suklaapupu istuivat ulkona tuolilla.
-Tuleekohan pian syötävää? Taika mietti.
-Ihan varmasti, äiti sanoi että täällä on lapsillekin herkkuja. Tuulia vastasi.

Muitakin vieraita oli istumassa tuoleilla istumassa.

-Joten toivottakaamme oikein paljon onnea Herra ja Rouva Hiireläiselle, paljon onnea. Pasi pääti puheensa ja onnitteli vastavihittyä hääparia.

-Nyt on seuraavaksi vuorossa vapaata seurustelua ja hääkahvittelua. Pasi sanoi ja tuli pois lavalta.
-Kiitos Pasi puheestasi. Sepi kiitteli.
Kapinetin puolella oli vielä viime hetken kiireet menossa. Pitopalvelun kokki Paavo Maapähkinä oli saanut suolaiset tarjottavat esille ensimmäiseksi.

-Hmmm.. puuttuukohan vielä jotain? lohivoileivät, kinkkupiirakat, karjalanpiirakat ja munavoi, voileipäkakku ja lapsille cocktailtikkuja. Paavo tarkisti että kaikki oli valmiina.

-Kyllä näyttää hyvältä, nyt voi väki tulla hakemaan suolaista. Hän tuumasi .

Toisella seinustalla Kakkutaikureiden Jatta Harmaakaniini oli saanut makeat tarjolle.
-Lapset varmasti tykästyvät tähän jätskikakkuun. Hän sanoi.

Pöytä notkui herkuista ja hääpari saapui kapinetin puolelle hakemaan kahvia.
-Hyvää päivää teille. Sepi sanoi ja tuli ihastelemaan kattauksia.

-Näyttääpäs tämä hedelmäkakku raikkaalta. Hän sanoi.
-Kiitos, pääsette ensimmäisenä hakemaan tältä puolelta makeita herkkuja ja toiselta reunalta suolaisia herkkuja. Jatta sanoi ja Sepi ihasteli makean puolen tarjottavia.

-Kiitos, me otamme täältä kahvit ja syötävää ja siirrymme kapinetin puolelle syömään. Marja-Leena sanoi.
-Hääkakun tuomme sitten kahvittelun jälkeen esille jotta vieraat voivat tulla katsomaan kun leikkaatte kakun. Jatta sanoi.
-Kiitos. Sepi kiitteli ja hääpari meni hakemaan syötävää. Muut vieraat seurasivat hääparia ja pikku hiljaa oli vierailla syötävää ja juotavaa.

-Nämä karjalanpiirakat ovat varmasti ihan itse tehty. Pastori Tiitus Harmaatäplä sanoi.
-Varmasti Paavo on ne itse tehnyt. Helena Suklaapupu sanoi.  Tiitus oli vihkinyt hetkeä aiemmin hääparin.

-Tää oli ihan huippu hyvää kakkua. Taneli Töpö totesi serkkunsa Nellin vieressä.
-Niin on, pitää vaan syödä nopeeta ettei jätski sula ihan velliksi. Nelli sanoi.

-Tuutteko kohta ulos leikkimään? Riku tuli kysymään suu täynnä coctailtikun minitomaattia.

-Varo ettei sun maito kaadu. Nelli sanoi.
-Ups, äiti suuttuu muuten. Riku sanoi ja otti maitolasista paremmin kiinni.
Sepi ja Marja-Leena istuivat omien herkkujensa äärellä.
-Tämä voileipäkakku on kyllä hyvää. Sepi sanoi.
-Niin on. Marja-Leena ihasteli.

 -Tämä on kyllä ollut ihana päivä. Sepi sanoi.
-Meidän ihana hääpäivä. Marja-Leena hymyili.

Sepin serkku Antton Hiireläinen oli myös saapunut häihin ja teki tuttavuutta Reino ja Elsa Suklaapupun kanssa.  Taneli Töpön äiti taas istui Kalervo Majavaisen vieressä juomassa appelsiinimehua.

-Jorma, oletko sinä vielä ehtinyt käydä kahvilla? Pasi huolehti valokuvaajasta.
-En vielä, menen ihan kohta. Jorma sanoi.
-Kannattaa maistaaa mustikkaleivosta. On kyllä sitten niin suussa sulavaa. Pasi sanoi lautanen kädessä.

Lapset kipaisivat välillä leikkimässä ulkona kalliolla. Paviljongin vieressä oli matala kallio jossa Osku oli Tanelin kanssa.
-Olipa hyvä että Jatalla oli tälläiset herkkupussit siellä piilossa. Osku totesi.

-Toivottavasti ei tuu maha kipeäksi kun syödään niin paljon herkkuja. Taneli mietti.
-Ei varmasti tuu, mä söin pääsiäisenäkin ainakin 3 suklaamunaa eikä yhtään tullut maha kipeeksi. Osku sanoi.
-Jos mä en jaksa kaikkia syödä, niin vien sitten kotiin. Taneli sanoi.
-Mun on pakko syödä kaikki tai muuten Riku ja Mari haluaa näitä kanssa. Osku totesi.

Karjula katseli kauempaa poikien perään etteivät nämä vain lähtisi omin nokkinensa hääautoa  katsomaan.
-Mennään katsomaan mitä ne nyt tekee. Osku ehdotti.
-Mennään vaan. Taneli sanoi ja pojat pistivät herkkupussit piiloon muiden silmiltä.
-Hyvät vieraat, seuraavaksi olisi vuorossa häätanssi. Tänään meillä on gramofoonin äärellä Tuomo Pilkkupupunen ja hän on valinnut häätanssiksi kaunista pianomusiikkia. Lava on teidän herrasväki Hiireläinen. Pasi kuulutti vieraille.
Tuomo laittoi musiikin soimaan.

Sepi ja Marja-Leena alkoivat häätanssiaan lavalla.

-Sehän meni vallan mainiosti. Hääpari on tainnut tanssia aiemminkin. Pasi hauskuutti vieraita.
-Nyt voi vapaasti tanssia lavalla ja hetken kuluttua on edessä hääkakun leikkaaminen. Hän jatkoi.
Tuomo vaihtoi musiikkia lasten toiveesta ja lapset valtasivat lavan tanssia varten.

Sepi ja Marja-Leena lähtivät ulos katsomaan ympärilleen ja hengähtämään. Kohta olisi heillä edessä hääkakun leikkaaminen.

Hääkuvia Kesälän puistossa

-Hymyä, muistakaa hymyillä. Valokuvaaja Jorma Kivimäki muistutti kuvatessaan.

-Sanokaa muikku. Hän muistutti lapsia.

-Nyt pilkahtelee aurinko, otetaan muutamat kuvat hääparista. Jorma sanoi ja salamavalo räpsähteli.

-Teistä tulee varmaan mummi ihania kuvia. Mari huokaili.
-Tällä kuva määrällä luulisi että edes joku kuva onnistuisi. Marja-Leena sanoi.
-Kyllähän näitä kuvia on sitten jälkikäteen kiva katsella ja eikös tälläinen hääpäivä ole hyvä päivä ottaakkin kuvia. Jorma sanoi.
-Kiitos kun pääsit kuvaamaan. Tiedän että olet ammattilainen tässä hommassa. Sepi kiitteli työkaveriaan.
-Kutsusi oli iloinen yllätys. Sinua on kaivattu kaupungissa, en tiennyt että olit tänne maalle kadonnut. Nyt kyllä ymmärrän miksi. Jorma sanoi.
-Kyllä ne eläkepäivät pian on edessä. Sepi sanoi.
-Saisinko sitten Marja-Leena sinun sukulaisia kuviin. Jorma pyysi.
-Lapset, tuletteko te ensin? Marja-Leena kysyi.
-Ei sitten mitään pusukuvia kiitos. Osku pyysi.

 -Mummi ja Sepi otti ne vaan itselleen, kaikki kuninkaallisetkin aina pussaa hääkuvissa. Mari sanoi.
-Hirmu paljon otetaan kuvia. Osku tuumasi
-Muikku. Riku sanoi.
-Ei vielä pitänyt sanoa mitään. Valokuvaaja sanoo sitten. Mari komensi.

Marja-Leena otti Einin syliinsä ja Sepi piti sen aikaa hääkimppua kädessään.

-Sitten otetaan tässä kohden vielä hääparista muutama kuva ja voisimme siirtyä tuonne puiston ylätasanteelle. Jorma sanoi.

-Saisinko tähän kuvaan sitten äiti ja poika kuvan? Jorma ehdotti ja Pasi tuli äitinsä vierelle.
-Miltäs on päivä vaikuttanut? Pasi kysyi.
-Minulla on ollut varsin onnellinen päivä. Marja-Leena vastasi.

-Sitten voisi tulla taas kaikki kuvattavaksi. Jorma pyysi.

-Osku, kato täällä on muurahainen. Riku näytti mäen päällä.

-Se leikkii kuollutta ettei me huomattais sitä. Oskukin tuli katsomaan hassua muurahaista.
-Ihan hassu muurahainen. Osku nauroi.
-Mitäs te täällä tutkitte? Taneli ja Nelli saapuivat lasten luokse.

-Muurahaisia vaan. Riku sanoi.
-Äiti käski kysyä missä se kahvitus oikein on? Taneli kysyi.
-Me varmaan lähdetään juuri sinne. Te voitte seurata meitä. Mulla ainakin on ihan hirvee nälkä. Osku sanoi.
-Hääpari voisi tulla vielä viimeisiin kuviin ja sitten olisi valmista ainakin hetkeksi. Valokuvaaja sanoi.

-Ja se oli siinä. Jorma lopetti kuvaamisen hetkeksi.
-Nyt voimme mennä lähteä kahvittelemaan. Sepi huokasi.
-Nuoripari tulee nyt sitten tännepäin. Pasi opasti Sepin ja Marja-Leenan hääauton luokse.
-Te pääsette tällä jatkamaan matkaa. Karjula vie teidän pienelle ajelulle ja sitten näemme paviljongilla. Pasi sanoi.

-Voi mikä kulkupeli. Marja-Leena huokasi.
-Kyllä meidän kelpaa tällä mennä ajelulle. Sepi hymyili.

-Hypätkäähän kyytiin niin lähdetään. Karjula tuumasi.

Ja niin hääpari lähti automatkalle ja palaisi sitten häävieraiden seuraan hetkisen kuluttua.

( Lukijoille tiedoksi että hääkahvitus kuvat saapuvat blogiin sunnuntaina illalla joten pysykäähän silloin kuulolla. Häätunnelmia tulosa lisää )