Kesäpäivä rannalla

-Äiti, voidaanko me mennä uimaan? Jere Ajokoira kysyi.
-Meillä ei ole uimakamppeita mukana. Ulla vastasi.
-Tullaan toisella kertaa sitten uimaan. Käydään nyt vain laiturin päässä ihastelemassa järveä. Allan Hubert Ajokoira, perheen isä sanoi.

Vesi oli aivan tyyni.
-Tämä onkin tälläinen pienempi uimapaikka. Ulla totesi.
-Tuolla on Merisaukot ja Marosen perhe. Enni osoitti rannalle.

Kaspian ja Niina Merisaukko olivat eväineen rannalla. Tytöt Kaisa ja Sanna tekivät hiekkakakkuja.

-Sanna, tules juomaan mehua. Täällä on kuuma, laitetaan samalla aurinkorasvaa. Niina pyysi. Sanna tuli juomaan mehua ja äiti sai laitettua aurinkorasvaa.

Piia Maronen leikki heittopelillä Rasmuksen ja Vernan kanssa.
-Äiti, joko isä menee Ville-Veikon kanssa uimaan? Verna hätäili.

-Kohta, pelataanko tämä peli loppuun? Piia kysyi.
Rasmus koetti heittää omaa heittorengasta. Rengas lensi sivuun. Rasmus nappasi renkaan ja kävi pudottamssa sen paikoilleen.

-Äiti, ne on menossa jo. Verna sanoi.
-Voit pukea uimapuvun yllesi. Piia sanoi. Verna meni viltille ja alkoi pukea uimapukua ylleen.

-Äiti, äiti, tulkaa tekin jo rannalle. Verna sanoi ja sai uimapuvun ylleen ja uimarenkaan vyötärölle.
-Mene vain jo isän luo. Me tuomme Rasmuksen kanssa pelin ja nämä pyyhkeet vähän lähemmäs teitä. Piia sanoi.

-Isä, joko mennään polskuttelemaan? Verna kysyi rannalla.

-Odota, katsotaan että uimapatjassa on tarpeeksi ilmaa. Isä Hannu Maronen sanoi.

-Valmista, sitten voidaan mennä. Hannu sanoi.
-Voinko mä jättää uimarenkaan rannalle? Verna riisui uimarenkaan yltään. Hänen alkoi tulla kuuma.
Piia tuli tavaroineen ja levitti tavarat rannalle.
-Täällä onkin märkää, laitetaan paksumpi viltti. Piia laittoi toisen viltin rannalle.

-Me jäämme tähän leikkimään. Muista sinäkin Rasmus juoda välillä juomapullosta vettä. Piia sanoi Rasmukselle. Hannu sai uimapatjan veteen.
-Täällä on lämmintä vettä. Hän sanoi lapsille.

 Ville-Veikko laittoi kellukkeet käsiin ja tuli veteen.

-Isä, ota äkkiä uimarengas kiinni. Se lähtee karkuun. Hän sanoi.
Hannu otti uimarenkaan kiinni ja antoi sen takaisin Ville-Veikolle. Hän innostui uimaan muutaman vedon vedessä.

-Täällä on hiekkapohja mikä on hyvä. Ei ole kiviä pohjassa. Hannu tarkasti. Ville-Veikko haki uimalasit rannasta ja kellui vedessä.

-Aurinko paistaa, tässä ei voi kauaa olla kun ottaa niin silmiin. Ville-Veikko sanoi ja kiepsahti ylös seisomaan.

Vernakin tuli veteen uimatarvikkeineen.

-Uidaanko yhdessä? Ville-Veikko kysyi.
-Mä en uskalla tulla sinne pitkälle veteen. Ollaan tässä rannalla mielummin. Verna sanoi ja he pulikoivat rantavedessä.

Rasmus teki hiekkakakkuja kun isommat polskuttivat vedessä.
-Haluatko sinä Rasmus uimaan? Hannu kysyi.
-Ei, ei.. Rasmus heilutti päätään.
-Tuletko isän sylissä kokeilemaan miten lämmintä vesi on? Hannu kysyi.
-Joo. Rasmus sanoi. Hannu otti Rasmuksen sinisen uimarenkaan mukaan.

-Haluatko kokeilla uida? Tässä olisi sinun uimarengas. Hannu sanoi.
-Ei, ei. Rasmus sanoi ja halusi takaisin rantaan. Hän halusi mielummin tehdä hiekkakakkuja.
-Isä, isä. Kato mä uin kunnolla. Ville-Veikko huusi.

Hannu oli saanut Rasmuksen rantaan ja hän ui Ville-Veikon luokse.
-Hyvältä näyttää. Muista vain potkia jaloilla kunnolla kun sinulla ei ole kellukkeita mukana. Hän sanoi.

-Olen varovainen. Ville-Veikko sanoi.
-Aurinko alkaa mennä varjoon. pitäisikö meidän lähteä kotiin päin? Piia huusi rannalta.
-Lapset, kerätääs uimakamppeet ja lähdetään. Hannu sanoi ja lapset toivat uimavarusteet rannalle vedestä.

Hannu alkoi tyhjentää ilmaa uimarenkaista ja patjasta kun lapset kietoutuivat pyyhkeisiin.
-Täällä on vielä juotavaa. Piia ojensi juotavaa lapsille.
-Äiti, saanko mä sen colan nyt? Ville-Veikko kysyi. Hän oli ottanut coca-colan mukaansa kotoa.
-Voit juoda. Piia vastasi ja keräsi hiekkaleluja.
Marosen perheellä oli ollut hauska päivä käydä uimassa. 

Mikä onkaan mukavampaa aurinkoisena päivänä kun viettää päivä uimassa?

Kiitos Teija pyyhkeistä ja vilteistä, Kiitos Liisa uimakasseista.
Juomapullot, aurinkorasva, uimarenkaat, uimakellukkeet, heittopeli ja uimapatja on itse tehty silkkimassasta.

Kesän herkkua raparperia

-Täällä olisi meille sitä raparperia. Marja-Leena ihasteli Anu Ketterän kasvimaata.

-Olipa kiva kun hän vinkkasi että voimme täältä hakea raparperia. Sepi tuumasi.
-Saamme myös ottaa salaattia jos haluamme. Marja-Leena sanoi.
-Minä voisin ottaa vähän salaattia niin saamme sitä leivän päälle. Sepi sanoi ja meni kasvimaalle.

-Vien nämä samantien autoon niin tulen auttamaan raparperin kanssa. Sepi jatkoi ja vei salaatit autoon.
-Näistä saa tehtyä vaikka mitä herkkuja. Marja-Leena leikkasi pari vartta.

-Minäkin leikkaan pari vartta. Otin autosta nauhaa niin saan varret kiinni niin on helpompi kantaa. Sepi näytti nauhan Marja-Leenalle.
-Hyvä idea. Marja-Leena sanoi.

-Mahtuuko tämä varsi vielä nippuihisi? Marja-Leena kysyi kun Sepi laittoi raparperin varsia pinoon.
-Eiköhän. Sepi totesi.

-Valmista. Sepi sanoi kasa raparperin varsia sylissään.
-Hyvä, näissä on kyllä meille riittävästi. Marja-Leena sanoi.
-Niin on, lähdetäänpäs sitten kotiin. Sepi sanoi.

Kotosalla Marja-Leena pesi raparperin varret ja kevyesti kuori ne. Sepi pääsisi sitten palastelemaan varsia.
-Pieniksi paloiksiko? Sepi kysyi.

-Joo, sellaisiksi että ne on sitten helppo pakastaa. Marja-Leena sanoi ja huuhteli vielä kasvimaalta kerätyt salaatinlehdet valmiiksi leipiä varten.

-Onko tämä sopivan pientä? Sepi palasteli keskittyneesti varsia.

-On sopivia. Laitetaan ne näihin pakastuspusseihin ja vähän sokeria sekaan ja sitten vain pakkaseen. Marja-Leena toi sokerin ja pakastepussit pöytään.

-Annatko minullekin pussin. Sepi pyysi ja alkoi pakastaa paloja pussiin.
-Kyllä näistä saa tehtyä vaikka mitä herkkuja. Marja-Leena sanoi.

Raparperin palat vähenivät pusseihin ja Sepi sirotteli sokeria vielä raparperien sekaan.
-Minä kirjoitan näihin pusseihin vielä että sisällä on raparperia. Varmaan syksyllä pakastamme marjoja niin tiedät sinäkin mitä missäkin pussissa on. Marja-Leena haki kynän merkitsemistä varten.

-Valmista. Montako pussia meille näitä oikein tuli? Sepi kysyi.
-Kahdeksan pussia raparperia. Eiköhän me näistä jotain herkkuja vielä keksitä. Marja-Leena vastasi ja laittoi pakastuspussit pakkaseen. Raparperi oli hänen suurta herkkuaan ja oli mukava saada pakastimeen syksyäkin varten raparperia.

-Nyt sitten voileivät ja saamme tuoretta salaattia leipien päällä. Marja-Leena sanoi ja teki voileivät valmiiksi. Sepi teki appelsiinmehua ja he pääsivät syömään välipalana juustovoileipiä.

Oikein mukavaa perjantaita kaikille! 

Kiitos Anu pihamaan vierailusta, kiitos Liisa puukosta.

Raparperit ja salaatti ovat ihan 1:1 elämästä, niin ulko-kuin sisäkuvauksissa. Tätä samaa pakastamista on tullut tehtyä viimeiset pari viikkoa myös 1:1 elämässä ja samalla tuli opeteltua tekemään minigrip pusseja minimaailmaan.

Mattopyykillä

-Onkohan täällä muita? Sepi kysyi laskien painavat matot maahan.
-Kyllä varmaan. Meillä on ollut aina tapana pestä matot ennen juhannusta että saa juhannukseksi puhtaat matot lattiaan. Nytkin on aurinkoinen päivä, niin voi olla moni hääräämässä. Marja-Leena sanoi.

Matonpesupaikalta kuului veden valuminen ja ahkera mattojen harjaus. Augusti ja Bertta Friisiläinen hääräsivät jo kova vauhtia mattojen pesussa.
-Tervehdys Sepi ja Marja-Leena. Augusti huusi kovemmalla äänellä.

-Heippa. Onko tänään ollut paljon väkeä liikenteessä? Marja-Leena kysyi.
-Kyllä täällä mattoja on kuivumassa. Me olemme tovin hääränneet ja Sirpa Isokauris tuolla toisella pesualtaalla. Vielä mahtuu hyvin pesijöitä mukaan. Augusti vastasi ja sai huudeltua viimeisen maton veden alla. Hän kääräisi maton rullalle.

-Minä käyn vetäisemässä maton mattomankelin läpi niin lähteepi ylimääräiset vedet matosta. Augusti sanoi.
-Tarvitsetko apua? Sepi kysyi.
-En, kiitoksia vain. Augusti sanoi ja laittoi maton mankelin lävitse. Ylimääräinen vesi valui matosta pois ja matto oli kevyempi laittaa kuivumaan sen jälkeen.

-Kuivuu tämä viimeinenkin matto pikkuisen ennen kuin lähdemme. Augusti levitti maton kuivumaan.
-Oliko teillä paljon mattoja mukana? Sepi kysyi.

-Kolme isoa mattoa pestiin täällä. Bertta tuolla taitaa jo katsoa että onko osa matoista sen verran kuivia että saadaan ne pihaan kuivumaan. Augusti sanoi.
-Sepi, aletaanko pesemään mattoja? Marja-Leena huusi matonpesu altaalta.
-Juu, tullaan. Sepi kiiruhti Marja-Leenan luokse.

-Minä pesen ja sinä viet matot kuivumaan tangolle. Marja-Leena ehdotti.
-Sopii. Sepi sanoi ja auttoi levittämään isomman maton. He kastelivat maton yhdessä ja Marja-Leena alkoi pesemään mattoa juuriharjalla.
-Kylläpäs mäntysuovasta tulee niin raikas tuoksu mattoihin. Marja-Leena sanoi.

-Mäntysuopaa sen olla pitää. Sirpa Isokauris sanoi toiselta pesupaikalta. Hän oli myös pesemässä mattoja.

 -Ehdottomasti. Marja-Leena käänsi maton toisinpäin ja kuurasi maton myös toiselta puolelta.
-Voi, täytyykin ottaa lisää mäntysuopaa. Sirpa sanoi ja otti pesuaine pullosta lisää pesuainetta.

-Sepi, täällä olisi tämä iso matto. Marja-Leena sai maton pestyä. Sepi tuli ottamaan painavan maton ja Marja-Leena pääsi pesemään makuuhuoneen mattoa.

Sirpa sai myös maton pestyä ja huudeltuaan hän kääri mattoa rullalle.
-Minä vienkin nämä suoraan omaan pihaan kuivumaan. Sirpa totesi.

-Niin, te asuttekin tässä ihan lähellä. Marja-Leena sanoi.
-Lähes kulman takana. Sirpa sanoi. Sirpa oli St John's koulun yksi opettajista ja hän tunsi Marja-Leenan koulusta.
-Sinullakin on sitten pitkä kesäloma. Marja-Leena sanoi.
-Kyllä. Nyt suunnitellaan kesäreissua lasten kanssa että lähdetään jonnekin junalla. Katsotaan nyt minne päädymme. Sirpa sanoi.
-Mukavaa kesää teille koko perheelle jos ei satuta näkemään. Marja-Leena sanoi.
-Samoin. Sirpa toivotteli.
-Mekin saimme matot pestyä ja nyt on kotiin lähdön aika. Augusti ja Bertta sanoivat iso jätesäkki täynnä pestyjä mattoja.

-Oli mukava nähdä teitä .Sepi sanoi ja vei pienemmänkin maton kuivumaan.

-Samoin teitä. Bertta sanoi.
-Nyt on matot pesty. Jätetään nämä hetkeksi kuivumaan ja tullaan sitten hakemaan ne. Marja-Leena sanoi ja he lähtivät Sepin kanssa kävelylle. Jonkin ajan päästä he palasivat käärimään matot rullalle.

-Laitetaanko molemmat omiin pusseihin? Sepi kysyi.
-Ei tarvitse, ne varmaan mahtuu samaan pussiin kun ovat jo niin kuivuneet. Marja-Leena sanoi ja auttoi rullaamaan maton.
-No niin, valmista tuli. Marja-Leena  tuumasi.
-Valmista. Sepi sanoi.

-Nyt saa juhannus tulla.  Marja-Leena sanoi ja heillä oli puhtaat, pestyt matot laitettavaksi uudestaan lattiaan.

Jokos teillä on matot pestynä? Mukavaa juhannusviikkoa kaikille lukijoille =) 

Kiitos Minnan Minit juuriharjoista ja mäntysuovista ja osasta matoistakin. ( Minnan Minit löytyy facebookista)