torstai 3. marraskuuta 2016

Sylviatunturin tonttujoukko

-Hyvämieli, siellä on ulkona paljon lunta. Tuulispää sanoi.
-Otetaan kelkka ja lähdetään ulos. Hyvämieli sanoi.
Tonttu kaksikko haki pihavarastosta kelkan ja he suuntasivat ulos.


-Katso Hyvämieli mikä tuolla kaukana näkyy? Käydäänkö katsomassa? Tuulispää ehdotti.
Hän oli näkevinään Kauriin syömässä oksia.


-On se kauris. Tuulispää sanoi kun he pääsivät lähemmäs.
-Onkohan sen perhe jossain lähellä? Hyvämieli mietti.
-On varmasti, annetaan kauriin syödä rauhassa jos koko perhekin tulee. Tuulispää sanoi ja he antoivat kauriin syödä rauhassa.


-Tulenko minä vetämään teidän kelkkaa? Vikkelä kysyi saapuessaan ulos.
-Joo, me saadaan kovemmat vauhdit. Tuulispää innostui.


-Vikkelä, sinulta unohtui kelkkaan talja. Pajatonttu tuli tuomaan kelkan päälle taljan.


-Kylläpäs täällä nyt sataa lunta. Pajatonttu ihasteli kun lunta tuprutti koko ajan lisää maahan.
-Pajatonttu, sinun vuoro vetää kelkkaa. Hyvämieli sanoi.
-Pah, minun pitäisi lähteä lelupajalle töihin. Pajatonttu sanoi.
-Edes kerran, edes kerran. Tuulispää sanoi.
-Olkoon menneeksi. Pajatonttu sanoi ja veti pienempiä tonttuja kelkassa. Vikkeläkin innostui kapuamaan kelkan kyytiin.


-No niin, me jatketaan leikkimistä. Hyvämieli sanoi kun ei enää meinannut saada kelkkaa isommilta tontuilta takaisin.
-Eikö sinua työt kutsu Pajatonttu? Tuulispää muisti. Pajatonttu antoi kelkan tontuille.


-Vikkelä, joko on alkanut joulukirjeitä saapua? Pajatonttu kysyi.
-Kyllä joululahja listoja on jo kirjoitettu, Minun pitäisi laittaa postisäkit valmiiksi, kohta kirjeitä tulee ovista ja ikkunoista. Vikkelä vastasi.


-Pian alkaa taas vuoden kiireisin aika. Pajatonttu sanoi.
-Mitä nuo tuolla supisevat töistä? Hyvämieli kysyi.
-En tiedä, onneksi meidän ei vielä tarvitse tehdä töitä. Tuulispää vastasi.
-Niin, viidenkymmenen vuoden päästä me menemme koulunpenkille kirjatontun oppiin. Mennäänkö joku päivä katsomaan mitä muut tontut opiskelevat? Hyvämieli kysyi.
-Käydään vaan. Nuutti valmistuu tänä jouluna ja pääsee kuulemma heti työntouhuun joulun jälkeen. Tuulispää tiesi kertoa kun he kiipeilivät lumikinoksilla. Tonttuoppilaita oli kiva käydä katsomassa sillä muutaman vuosikymmenen välein tonttukoulusta valmistui uusia oppilaita Joulupukin antamiin tehtäviin. Tänä vuonna oli valmistumassa uusi joukko ja joulun jälkeen edessä olisi uusien oppilaiden saapuminen koulun penkille.



-Mennäänkö kaakaolle sisälle? Pajatonttu kysyi.
-Joo, Hyvämieli innostui.
-Kelkka sitten seinää vasten ettei se peity lumen alle niinkuin kävi viime vuonna. Vikkelä muistutti.
-Joo, joo. Joulumuori siitä jo mainitsi. Tuulispää sanoi. Kelkka oli jäänyt hänen jäljiltään ulos eikä sitä enää oltu löydetty ennenkuin keväällä lumien sulettua. Tuulispää ja Hyvämieli laittoivat kelkan seinää vasten ja Vikkelä pudisti taljan irtolumesta.


-Nyt kuumalle kaakaolle koko joukko. Pajatonttu sanoi. Hänkin vielä malttaisi juoda kupin kaakaota ennen kuin lähtisi pajalle töihin. Olihan joulukiireet vasta alkamassa.

Oikein ihanaa marraskuuta kaikille! 


Lumi on saapunut maahan ja mikäpä on hauskempaa kuin viettää päivä ulkona lumessa leikkien ja sitten keittää sisällä kuumaa kaakaota.
ENNAKKOILMOITUKSENA myös tiedoksi että Joulukuun ajan blogissa seikkailevat Sylviatunturin tonttujoukko. Heidän tarinoitaan ja tapahtumiaan pääset lukemaan joka toinen päivä koko joulukuun ajan. 

Muistakaa olla kiltisti, sinunkin ikkunan takana voi Hilppa tai Vikkelä käydä vilkuilemassa! 


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Syksyn hetkiä; Kanervat ja kate pensaille.

Diana Mustalaikku sai kanervat paikoilleen oven seinustalle.
-Hyvältä näyttää. Hän totesi.


Klaara laittoi toista kanerva istutusta paikoilleen ruukkuun.
-Onko tässä jo äiti tarpeeksi kanervia? Hän kysyi.


-Se varmasti riittää. Diana vastasi ja laittoi ylimääräiset mullat takaisin isoon multasäkkiin.


Perhe oli ulkona tekemässä syksyn pihatöitä.
-Tomi, älä levitä niitä lehtiä. Joonas sanoi pikkuveljelleen. Hän oli haravoinut pihasta viimeiset pudonneet lehdet.


Hannes, perheen isä, oli päättänyt laittaa pensaiden alle katetta suojaksi nyt kun puista ja pensaista oli kaikki lehdet pudonneet. 
-Isä, minä autan sinua. Joonas tuli sanomaan kun Hannes oli saanut kuorikatepussit tyhjennettyä kottikärryihin.


-Kiitos. Levitä tasainen kerros pensaiden alle ihan kauttaaltaan koko pensaan alle. Hannes opasti kun Joonas otti lapiolla katetta. 


Tomia ei ulkotyöt kiinnostaneet, hän oli päättänyt vain leikkiä ja meni tutkimaan kuorikate pusseja.
-Mikä täällä näin haisee? Hän kysyi.
-Mikä täällä tuoksuu? Joonas korjasi.
-Kate tuoksuu puulta kun otin sen säkeistä pois. Kate on sellaista murskattua männyn kuorta.  Hannes vastasi.


Diana ja Klaara tulivat laittamaan toisen kanerva istutuksen seinustalle. 


-Miten täällä työt sujuu? Klaara kysyi.
-Hyvällä mallilla ollaan. Katetta alkaa olla tarpeeksi molempien pensaiden alla. Hannes vastasi. 


-Mitä me tehdään vielä? Joonas kysyi.


-Mä haluun kärry kyytiin. Isä, työnnä sinä kottareita. Tomi innostui.
-Me työnnetään sua Klaaran kanssa. Hyppää kärryyn. Joonas sanoi.
-Jihuu. Tomi innostui ja kipusi kottikärryihin. Joonas antoi vauhtia ja juoksi kärryjä työntäen ympäri takapihaa. 


-Lujempaa, lujempaa. Tomi nauroi kyydissä ja kateen rippeet sotkivat hänen vaatteensa.
-Se on sitten kylpypäivä edessä. Diana tuumasi. 
-Nyt saa talvi tulla meidän puolesta, piha on kunnossa. Hannes sanoi ja alkoi kerätä haravan ja lapion kasaan.
-Kanervatkin ehdittiin nyt laittamaan. Diana ihasteli syksyn kanervia.
Mustalaikkujen piha oli syyskunnossa. 


KIITOS Teija.M, kanervista, Kiitos Irmeli kateaineesta. Talvi on saapumassa kovaa vauhtia Sylviankylään. 


Syksyn hetkiä; haravointi.

Jarkko Possula, nuorempi veljekset Possula& Possula yrityksestä, vietti vapaa päivää. He olivat koko perhe lähteneet pihaan haravointi talkoihin.
-Vielä on vähän vaahterassa lehtiä. Jarkko sanoi.


Rita Possula katsoi vaahteraa.
-Kun tulee kunnon kylmät ilmat, niin loputkin lehdet tippuu. Hän totesi.
-Minä tyhjään kottikärryt kohta, vien lehdet kompostiin. Jarkko sanoi kun ensimmäinen kärryllinen lehtiä oli kasassa.


Rita keräsi lehtiä omalta puolelta kasaan.
-Tästä saat nämäkin vielä. Hän sanoi ja Jarkko toi kottikärryt hänelle.


Perheen kolmoset Aki, Maisa ja Remu olivat keränneet omat lehtikasan pihaan.
-Mun vuoro, mä hyppään siihen seuraavaksi. Remu sanoi.
-Ei kun mä hyppään eka. Aki sanoi.
-Minäpäs. Maisa huudahti.


Ja kuinkas ollakkaan, Maisa ehti ensimmäisenä hyppäämään kasaan.
-Nyt sä levitit ne kaikki. Aki sanoi.
-Mä en ainakaan kerää niitä enää. Remu sanoi.
-Mä kerään, saanpahan sitten yksin hyppiä. Maisa totesi ja keräsi lehdet uuteen kasaan.


Jarkko ja Rita saivat enimpiä lehtiä haravoitua pihasta pois.
-Haravoidaan sitten loput kun vaahtera on pudottanut kaikki lehtensä. Rita sanoi,
-En usko että siihen menee enää kauaa. Jarkko totesi.
Kolmoset olivat päässeet taas sopuun ja vuorotellen he hyppelivät lehtikasaan.
-Syksyssä parasta on värikkäät lehdet ja lehtikasaan hyppely. Maisa sanoi.
-Niin on. Remu vastasi.
-Mä oon samaa mieltä. Aki tuumasi ja lapset jatkoivat innoissaan leikkimistä syksyn lehdillä.





Stuntit saapuivat auttamaan

Ensimmäisenä täältä toisesta linkistä voi lukea Sepin ja Marja-Leenan terveiset: Ruudun takaa

Sillä Sylviankadulle on vihdoin saapuneet Stunttihahmot auttamaan Sepiä ja Marja-Leenaa.


-Hyvää päivää. Sepi esitteli itsensä ja Marja-Leenan.
-Päivää, päivää. Stuntit esittäytyivät ja niinpä he pääsivät vaihtamaan kuulumisia ja stuntit saivat tietää että heitä odotti paljon kuvauksia.


Sepi vasemmalla ja stuntti oikealla.


-Kiitos kun autatte meitä. Marja-Leena sanoi.
-Ilo on meidän puolella. Stuntit sanoivat ja Marja-Leenan stuntti sai Marja-Leenan asun käyttöönsä ja samalla viikset ajettiin pois koska niitä Marja-Leenalla ei ole laisinkaan.

Joten tästä hetkestä eteenpäin myös täällä pääblogin puolella tiedoksi että Sepi ja Marja-Leena siirtyvät olohuone yksiöön viettämään ansaittuja lepohetkiä melkein kahden vuoden kuvaamisien jälkeen. Molemmat ovat saaneet kulumaa ja osumaa matkan varrella joten stunttihahmot tulevat heitä auttamaan tästä eteenpäin. Tämän blogin tarinoinnin myötä näistä kahdesta päähenkilöstä on tullut niin ihastuttavia että toivomme heidän nauttivat vielä eläkepäivistäkin etteivät he kulu turkeistaan ihan täysin loppuun ja silti Sepi ja Marja-Leena yhä seikkailevat blogissa. Tämä on mahdollista vain stunttien avulla.

Joten tässä on stunttijoukkomme valmiina =) Sepi ja Marja-Leena.  Heidät näet blogissa tästä eteenpäin =)



Samoin blogissa oikealla puolella pienenä kuvakkeena blogiarkiston jälkeen löytyy LUKIJAT- kohta, jos haluat seurata blogin tarinoita tiiviimmin. Tervetuloa lukijaksi =)

Syksyn satoa sienin ja marjoin

Tammihiirillä iloittiin suuresta sienisaaliista. Pasi Tammihiiri oli jo metsässä puhdistanut sienet, nyt oli kotona enää jäljellä sienien palastelu ja ruuaksi laittaminen.


-Minä laitan kanttarellit pannulle paistumaan voissa, varmasti maistuvat kaikille. Riitta Tammihiiri sanoi.


Osku oli jäänyt kotiin Einin kanssa auttamaan sienipiirakan valmistamisessa. Se oli hänen suurta herkkua. Riku ja Mari olivat lähteneet mummilaan viemään sieniä ja marjoja.
-Eini, tässä on sinun nukkesi. Osku ojensi Einille nukkea.


Pasi sai sienet palasteltua ja alkoi valmistaa sienipiirakoita. Herkullinen tuoksu valtasi keittiön.
-Nams, nyt nämä vain uuniin. Pasi sanoi ja piirakat pääsivät uuniin.
-Tules Eini tänne pöydän ääreen, niin kohta päästään syömään. Riitta sanoi ja nosti perheen kuopuksen syöttötuoliin.
-Täällä olisi valmista. Pasi sanoi ja nosti kuumat piirakat pöytään.
-Nams, minä ainakin otan jätti ison palan. Osku sanoi vesi kielellä.


Mari ja Riku olivat päässeet mummilaan Marja-Leenan ja Sepin luokse.


-Isä käski tuoda teillekin herkkuja. Mari sanoi.
-Hienoa, voimmekin alkaa keittämään marjoista mehua. Marja-Leena innostui.
Sepi etsi kaapista marjan puhdistimen ja alkoi käydä läpi pakastimeen meneviä marjoja.


Marja-Leena oli saanut mehumaijaan osan marjoista jo kiehumaan.


-Mari, sinä voisit ottaa kaapista niitä viime vuotisia tyhjiä mehupulloja niin laitetaan mehu niihin kun se on vähän jäähtynyt. Marja-Leena neuvoi ja Mari haki tyhjät mehupullot.
-Voinko mummi kirjoittaa näihin etiketteihin että mehua? Mari kysyi löydettyään tarraetiketit.
-Kirjoita vain. Marja-Leena sanoi.


-Tässä on ensin puolukkamehua. Marja-Leena sanoi ja alkoi kaataa mehua pulloihin. Sepi ja Riku olivat saaneet laitettua puolukat ja mustikat pakastuspusseihin.
-Nämä muutamat vielä pusseihin. Sepi katsoi pientä jäljellä olevaa mustikkakulhoa.


-Minä voin laittaa valmiit pakkaseen. Mari sanoi ja auttoi miesväkeä.


Päivän päätteeksi oli valmiina useampi pullo mehua syksylle ja Mari ja Osku alkoivat lähteä kotia kohden.


-Nähdään mummi ja Sepi. Osku sanoi.
-Nähdään ja kiitos avusta. Marja-Leena sanoi.
-Minä pakastan nämä sienet vielä. Sepi sanoi ja Marja-Leena alkoi keittämään vispipuuroa puolukoista. He saivat vielä illan saapuessa herkutella vispipuurolla.




KIITOS Soile.T, ihanista sienistä koreissa ja alustoissa sekä suloisesta nukesta, Kiitos Sofia sienipiirakoista, Kiitos Jatta marjoista ja vispipuuroista, Kiitos Mirka marjapuhdistimesta.