Hyvää uutta vuotta!

Pasi Tammihiiri oli työn touhussa. Yön aikana oli satanut reippaasti lunta ja hän oli hakenut varastosta lumikolan. Lumi oli suoja lunta joten raskaita lumikasoja saisi kolata pihassa.

Eilen illalla oli ammuttu raketteja ja siirrytty taas uuteen vuoteen. Sylviankylässä oli pormestari pitänyt uuden vuoden tervehdyksen kyläläisille  ja nyt oli kaikilla yleinen vapaapäivä.

-Kyllä tässä tekemistä riittää täksi aamuksi. Pasi huokasi työntäessään taas yhtä kolallista lunta pihasta sivuun.

Hän halusi että pihassa pääsisi hyvin autolla kääntymään. 

-Kyllä varmasti lapset ovat taas ihan haltioissaan kun pääsevät leikkimään lumeen. Onhan tätä lunta jo odoteltu pidemmän aikaa. Hän tuumasi ja pikku hiljaa piha alkoi näyttää siistimmältä.

Pasi sai etupihan kolattua mutta takapiha saisi jäädä lumiseksi. 

-Kyllä lapset pian lumet tallaavat matalaksi kun tulevat ulos leikkimään. Hän totesi.

-Pasi. Mummi ja Sepi tulevat hakemaan Einin kelkkailemaan. Hän on vähän nuhainen mutta se ei varmasti haittaa. Riitta tuli Einin kanssa ulos. 

-Eivät he varmasti kauaa aikaa ole. Pasi sanoi.

-Minä lupasin isompien kanssa tehdä lumiukon ulkona. Riitta sanoi ja samassa Marja-Leena kelkkaili Sepin kanssa pihaan.

-Lähdetäänkös sitten Eini kelkkailemaan. Marja-Leena kysyi. 

-Einillä on pientä nuhaa mutta ei ole ollut kuumetta eikä mitään muutakaan. Riitta kertoi.

-Eiköhän me pieni kelkkaretki pärjätä vaikka nenä vuotaisikin. Pääset Eini kelkan kyytiin. Marja-Leena sanoi. 

-Hei, hei Eini. Nähdään pian. Pasi ja Marja-Leena jäivät heiluttamaan pihaan Einille.

Sepi, Marja-Leena ja Eini kiersivät Sylviankadulla pienen lenkin kelkalla. Teitä ei vielä oltu hiekoitettu niin kelkalla pääsi mainiosti liikkeelle. 

-Voi Eini, odotas mummi pyyhii sinun nenäsi. Marja-Leena huomasi vuotavan nenän.

Marja-Leena pyyhi nenän ja Einin tuli heti parempi olo.

-No niin, haluatko vähän päästä kävelemään lumeen? Sepi kysyi ja auttoi Einin kelkan kyydistä alas.

-Kyllä nämä pikkuiset kasvavat niin nopeasti. Marja-Leena huokasi. 

-Niinhän ne kasvavat. Sepi totesi. 

-Tulipas hieno ilma vuoden ensimmäiselle päivälle. Marja-Leena sanoi.

-Kyllä, toivottavasti nyt pysyy lumi kauan maassa kun on niin pitkään ollut lauhaa. Sepi sanoi.

-Jatketaanko sitten Eini matkaa? Marja-Leena kysyi ja auttoi Einin takaisin kelkkaan. He jatkoivat vielä kelkkailua mitä upeammassa lumisessa säässä. 

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018 KAIKILLE LUKIJOILLE! 

( Kiitos Mirka Salonen kelkasta, lumikolaa omaa askartelua )